Kolumni: Maa, jota tahdon puolustaa

Jo jonkin aikaa on ollut huomattavissa, että maanpuolustustahto on laskenut nuorison keskuudessa. Aloitin itse varusmiespalvelukseni vuoden 2020 tammikuussa Karjalan Lennostossa. Jo pitkään ennen sitä tahtoni osallistua kotimaani puolustamiseen oli suuri ja odotinkin innolla palveluksen aloittamista, vaikka kokonaan uusi elämäntyyli jännittikin minua.

Jo ensimmäisenä iltana huomasin, että tämä ei ollut kaikkien kohdalla niin. Useat samaan komppaniaan saapuneet kanssa-alokkaat eivät kokeneet palvelukseen astumista mielekkäänä ja puheissa toistui usein ”puolen vuoden pakkopulla”. Tämä puhe ihmetytti minua suuresti. Kuinka joku voi pitää kotimaan puolustamista niin negatiivisena asiana? Palveluksen alkuviikkojen aikana asia alkoi valjeta minulle, kun opin ymmärtämään, että palveluksen aloittaa suuri otanta nuoria, joilla jokaisella on ollut oma polkunsa elämässään ennen palvelusaikaa.

Minun polkuni on ollut mahdollisuuksia täynnä. Isäni on maahanmuuttaja ja äitini on sairaanhoitaja. Jossain toisessa maassa mahdollisuuteni menestyä elämässä voisivat olla huomattavasti huonommat. Asun kuitenkin Suomessa, jossa minulle on tarjottu pienestä pitäen kaikki, mitä olen tarvinnut. Valtio on pitänyt huolen kasvustani, terveydestäni ja siitä, että olen saanut riittävän koulutuksen. Siksi Suomi on maa, jota tahdon puolustaa.

Ehkä myös meidän, jotka olemme jo palveluksemme suorittaneet, tehtävänä olisi kertoa eteenpäin enemmän niitä armeijan hyviä puolia. Tämän lisäksi tulisi myös kertoa, miksi itse koimme palveluksen mielekkäänä ja merkittävänä asiana elämässämme.

(MAINOS - teksti jatkuu alla)

Saamme elää tässä maassa vapaasti ja turvallisesti. Jokaiselle meistä on taattu mahdollisuudet onnistua. Kaikki eivät vain näe niitä. Onkin maanpuolustustahdon kannalta suuri vaikutus sillä, kokevatko nuoret Suomen sellaiseksi maaksi, jota on tarpeen puolustaa. Tähän kasvatetaan paremmalla opetuksella historian, sekä nykyhetken suhteen. On tärkeää tietää, mitä veteraanit saavuttivat puolustamalla tätä maata ja mitä voimme menettää, jos me emme ole valmiita tekemään niin.

Kirjoittaja on palveluksen 1/20-saapumiserässä suorittanut Varusmiesliiton hallituksen jäsen

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

Kommentoi

Samankaltaisia juttuta