Teksti: Georg Närjä
Kuvat: Elina Manninen
Vapaasukelluksen uranuurtaja Johanna Nordblad on oppinut tutustumaan ja hallitsemaan itseään veden alla. Hänen mielestä vapaasukellus on oivallinen tapa rentoutua ja oppia itsestään uutta.
Vapaasukelluksen pioneeri Johanna Nordblad päätyi oikeastaan vahingossa vapaasukelluksen pariin. Tai kuten hän itse asian muotoilee, kaikki hyvät asiat, mitä hänen elämässään ovat tapahtuneet, ovat tapahtuneet vahingossa.
– Olin tyypillinen lapsi, joka tykkäsi olla vedessä. Sitten kun kasvoin aikuisemmaksi, niin nämä tärkeät asiat vähän niin kuin unohtuivat ja tuli muka tärkeämpiä asioita tilalle, Nordblad naurahtaa.
Vapaasukellusuransa alussa, vuosisadan taitteessa, Suomessa ei ollut ollenkaan vapaasukellusseuraa ja hänen mukaansa vain muutama henkilö, jotka olivat kiinnostuneita lajista ja kokeilleetkin sitä.
– Oli yksi tyyppi, joka oli käynyt vapaasukelluskilpailussa ja yksi tyyppi, joka oli kiinnostunut lajista. Sitten he rupesivat etsimään ihmisiä, jotka voisivat olla kiinnostuneita tästä. He sattuivat olemaan tuttujani ja yksi heistä tokaisi, että “sä Johanna voisit tästä tykätä”.
Nordblad harrasti silloin laitesukellusta ja kouluttautui samaan aikaan laitesukelluskouluttajaksi, joten hän oli oivallista kohdeyleisöä vielä alkutekijöissään olevalle lajille. Loppusuoralla olleet laitesukelluskouluttajan opinnot kuitenkin jäivät, kun Nordblad kokeili uimahallissa sukellusta aivan vapaasti ilman minkäänlaisia laitteita.
– Sitten kun olin sukeltanut ja tullut ylös, niin totesin, ettei minun tarvitse kantaa enää koskaan yhtään laitesukellusvarustetta. Siihen päättyi laitesukellusurani ja vapaasukellusurani alkoi, Nordblad kuvailee ensikosketustaan vapaasukellukseen.
– Se oli jotenkin niin riemukas kokemus. Siinä todella oppii itsestään uutta.
Vapaasukelluksen luonnollisuus kiehtoo
Lopettamista Nordblad ei ole harkinnut hetkeäkään, sillä hän näkee vapaasukelluksen ihmiselle luonnollisena asiana. Kuten esimerkiksi kävelyn tai hengittämisen.
– Vettä on kuitenkin maailmassa enemmän kuin maata, niin vapaasukellukselle on enemmän tilaa kuin kävelylle, Nordblad lohkaisee.
Kun hengitystä alkaa pidättämään, elimistö pyrkii säästämään happea. Muun muassa pulssi laskee ja ääreisverenkierto heikkenee, jolloin happea säästyy. Hengenpidätyksen mennessä pidemmälle, elimistö alkaa yksitellen sammuttamaan ei niin tärkeitä happea käyttäviä elintoimintoja, jotta ne eivät kuluttaisi turhaan happea.
Varsinkin vapaasukelluksen fysiologisesta puolesta kiinnostunut Nordblad kuvailee henkilökohtaista kokemustaan, kun hengen pidättäminen vapaasukelluksen aikana laittaa lopulta aivoista osan pois päältä, se johtaa siihen, että sukelluksesta tulee syvästi meditatiivinen kokemus.
– Aivot oikeasti rauhoittuvat ja se on tosi rentouttavaa. Koska hapen säästö perustuu rentoutumiseen, niin minun ei tarvitse yrittää rentoutua. Minä automaattisesti rentoudun.
Vapaasukellus on täten hyvä tapa päästä yli stressistä tai muista ajatuksista, jotka kalvavat mieltä.
Maailmanennätys ja itsehallinta
Reilu kaksi vuosikymmentä vapaasukeltanut Nordblad on nähnyt kaikenlaista uransa varrella. Esimerkiksi ensimmäisen maailmanennätyksen hän teki vuonna 2004 pituussukelluksessa uima-altaassa räpylöiden kanssa. Vapaasukelluksen asema suhteellisen uutena lajina tarkoittaa myös sitä, että ennätyksiä rikotaan aina vähän väliä.
– Lähestulkoon joka vuosi rikotaan edellisen vuoden ennätys, koska lajin fysiologista luonnetta ymmärretään enemmän ja tulee uusia tutkimuksia. Kymmenen vuotta sitten harjoiteltiin eri tavalla kuin tänä päivänä.
– Ongelmapuolena tässä on se, että kun googlettaa vapaasukellukseen liittyviä asioita, niin internetistä tulee tosin paljon väärää tietoa.
Nordbladin uran ensimmäinen vuoden 2004 ennätys on tämän myötä rikottu moneen kertaan. Lukemattomia ennätyksiä hän on myös rikkonut erinäisissä MM- ja SM-kilpailuissa.
– Tykkään sukeltaa, sukellan vähän niin kuin aina. Vapaasukeltelu ja ennätysten hakeminen vapaasukelluksessa on kuitenkin kaksi eri asiaa. Tykkään tosin kilpailla ja siinä on ihan oma juttunsa.
– Kilpaileminen on oikeastaan aika vaikeaa, eikä siinä voi kilpailla muita vastaan. Heti, jos mieli karkaa siihen, että pitäisi tehdä joku tietty suoritus, niin suorituksen tekeminen muuttuu paljon vaikeammaksi. Kilpailuissa täytyy osata rentoutua valmiiksi ennen sukellusta.
Voisi oikeastaan sanoa, että vapaasukellus kilpailutilanteessa on käänteistä vapaasukeltamista. Kun tavallisesti sukeltaessa rentoutuu automaattisesti, niin Nordbladin mukaan kilpailussa täytyy saada mahdollisimman aikaisin happea säästävät refleksit käynnistymään, eli se tunne, että hengenpidätys tuntuu mahdollisimman paljon, jolloin säästyy mahdollisimman paljon happea.
Vaikka lajin kehitys on ollut huimaavaa, niin Nordbladilla on edelleen hallussa naisten jään alla pelkällä uimapuvulla tehty vapaasukelluksen ennätys, 103 metriä, vuodelta 2021. Ennätyksen tekohetkellä se oli myös miesten ennätys, joka rikottiin viime talvella.
– Täytyy oikeasti opetella tuntemaan itsensä tosi hyvin. Jos pidättää hengitystä liian kauan – voi menettää tajuntansa. Ei ole vielä tutkittu kovinkaan paljoa, että mitä tapahtuu, jos pidättää maksimaalisesti hengitystä kylmässä vedessä. Kukaan ei tiedä sitä, joten se on vähän jännittävää, kun ei voi keneltäkään kysyä.
– Jos haluaa tehdä maailmanennätyksiä, ihan sama missä asiassa, pitää olla ensinnäkin aikaa ja halua itse selvittää, mitä tässä tapahtuu, miten pitäisi harjoitella, mitä ajatella, kun minusta tuntuu tietyllä tavalla.
Tutkimustiedosta eittämättä olisi hyötyä maailmanennätystä yrittäessä. Nordblad kertoo esimerkin, että kun hän oli sukeltanut jään alla 80 metriä, niin silloin tuntui siltä, että sydän löisi vain kerran viikossa. Tutkimustieto voisi hänen mukaansa valottaa sitä, että voisiko tässä tilanteessa jatkaa turvallisesti vielä vaikkapa 300 metriä vai olisiko syytä lopettaa.
– Maailmanennätystä yrittäessä ei voi seurata toisen tekemää treeniohjelmaa, vaan jotain täytyy tehdä eri tavalla kuin joku muu. Muuten joku muu olisi tehnyt sen maailmanennätyksen.
Veden alla oppii tuntemaan itsensä
Moni varmasti saattaisi kuvitella, että vapaasukellus jään alla tai maailmanennätyksen yrittäminen vaatii Nordbladilta ensiluokkaista mielenhallintaa. Tämä ei hänen mukaan pidä paikkansa.
– Tässä ei tavallaan ole mielenhallinnalla mitään tekemistä. Tietysti ulkoiset asiat on oltava kunnossa. Jos jännittää, on tiedettävä miksi. On ratkaistava konkreettiset ongelmat – jos tuntuu, että jokin asia jännittää, niin mistä tämä johtuu. Tilanteenhallinta on oleellista.
– Toisena on hallittava itsensä. On ymmärrettävä, että jos tuntuu tältä, niin se tarkoittaa tätä asiaa ja on tehtävä näin. Kun ymmärtää mitä on tapahtumassa, tietää riskitekijät, hoitanut ne pois alta, silloin tiedän, että pystyn tekemään suorituksen turvallisesti. Sitten mielellä ei ole enää mitään hallittavaa.
Miten päästä mukaan vapaasukelluksen maailmaan?
Nordblad painottaa, että vapaasukellusta ei missään nimessä pidä kokeilla yksin ilman valvontaa eikä ilman, että ymmärtää vapaasukelluksen fysiologisen puolen ja niitä erilaisia tuntemuksia, mitä sukeltaessa tulee. Esimerkiksi tämän vuoksi Helsingin uimahalleissa vapaasukellus on kielletty. Luonnollisesti seurat järjestävät omia vuoroja, kun yleisöä ei ole paikalla, jolloin vapaasukellus on sallittu.
– Vapaasukelluksessa ja hengenpidätyksessä riskinä on aina tajunnanmenetys ja kouluttamattomalle sukeltajalle riski on hyvin suuri.
– Suomi toisaalta on vapaasukelluksen Mekka – onhan meillä meri ja järviä. Aina, kun on vettä, niin voi sukeltaa, Nordblad naurahtaa.
Vapaasukelluksen aloittaminen pitää aloittaa käymällä vapaasukelluskurssi, joita järjestetään säännöllisesti ympäri maata ja joita Nordblad myös järjestää. Päivän mittaisen kurssin jälkeen ymmärtää vapaasukelluksen ja turvallisen vapaasukelluksen perusasiat.
– Päivän aikana ihmiset oppii keskimäärin pidättämään kaksi minuuttia hengitystä ja rentoutumaan vedessä. Kun ymmärtää miten hengenpidätys toimii, niin ei ole mitään syytä olla olematta rento – tilanteenhallintaa.
Nordblad näkee, että vapaasukellus sopii yleisesti kaikille. Erityisesti niille, jotka tykkäävät vedestä ja ovat esimerkiksi lapsina tykänneet olla vedessä. Monella vapaasukelluskurssin kävijällä onkin jonkinlaista taustaa vesilajeista. Luonnollisesti ennakkovaatimuksena on 200 metrin uimataito, pääsääntöisesti 18 vuoden ikä ja jos on terveydellisiä rajoitteita, niin lääkärin lupa.
– Tämä sopii kaikille ihmisille, jotka haluavat oppia itsestään jotain uutta tai olla hyvällä tuulella, Nordblad kiteyttää.
