Michigan! Michigan! Huudot kaikuvat valtavalla stadionilla. Yli 115 000 ihmistä on jäälleen vaeltanut seuraamaan yliopistourheilijoiden edesottamuksia. Pian stadion hiljenee, ja yleisö nousee seisomaan: on kansallislaulun aika.
Kaikessa koruttomuudessaan ja isänmaallisuudessaan Yhdysvaltojen keskilänsi on matkailijalle mielenkiintoinen tuttavuus.
Teksti ja kuvat Juho Mäki-Lohiluoma
Tutustumisen keskilännen alueeseen voi aloittaa mistä vain, mutta pelkäksi kaupunkihyppelyksi ei matkaa kannata suunnitella. Keskilänsi yllättää ja ihastuttaa, kunhan aika ja kärsivällisyys ovat pakattuina vierailijan matkalaukkuun. Autonpenkkiä pelkäävän kannattaa suunnata muualle. Etäisyydet ovat pitkiä, mutta alueen kaksi suurta kaupunkia sijaitsevat vain muutaman tunnin ajomatkan päässä toisistaan. Kaupungeista suurempi ja alueen taloudellinen keskus on Chicago. Yli kahdeksan miljoonan ihmisen metropoli on myös suosittu matkakohde.
Keskustan Michigan Avenue tarjoaa kattavat ostosmahdollisuudet. Sen varrella sijaitsevat hotellit ovat laadukkaita, mikä näkyy myös hinnoissa. Kaupungin keskusta ei tule matkailijalle merkittävästi New Yorkia halvemmaksi.
Chicagon siluettia hallitsee Yhdysvaltain korkein rakennus Willis Tower. Vuoteen 2009 asti Sears Tower-nimeä kantanut rakennus nousee majesteettisen tummanpuhuvana keskustan kattojen ylle, muistuttaen vierailijaa alueen teollisesta historiasta ja 70-luvun kulta-ajoista. Rohkeimmille rakennus tarjoaa myös näkymät paitsi kolmeen ympäröivään osavaltioon – Michiganiin, Indianaan ja Wisconsiniin – myös pystysuoraan alaspäin keskustan ihmisvilinään. Yli 400 metrin korkeudella sijaitseva lasiparveke tekeekin visiitistä pilvenpiirtäjän näköalatasanteelle jonotuksen arvoisen.
Historiasta ja taiteesta kiinnostuneelle Chicagossa on runsaasti vaihtoehtoja. Kaupungin kolme kuuluisaa museota Field Museum of Natural History, Adler Planetarium & Astronomy Museum ja Shedd Aquarium ovat kaikki saavutettavissa jalan ja nopealle kävijälle jopa yhden päivän aikana.
Kokonaisuutena Chicago on miellyttävä. Sen karu, teollinen ulkomuoto tekee Chicagosta virkistävän vastakohdan eurooppalaisille suurkaupungeille. Todellista keskilänttä ei Chicagosta kuitenkaan löydä.
Näkymä Willis Towerin lasiparvekkeelta saa vierailijan uskomaan olevansa New Yorkissa. Chicagon siluettia hallitsevat pilvenpiirtäjät.
Omia ja paikallisten turvamiesten hermoja voi kokeilla muun muassa seisomalla Willis Towerin lasiparvekkeella käsillään. Näkymä alas ihmisvilinään saa silloin uuden ulottuvuuden.
Autoilu on käytännössä ainoa järkevä tapa liikkua keskilännen alueella. Matka Chicagosta Detroitiin kestää moottoritietä pitkin noin kuusi tuntia. Reitin varrelta pohjoiseen jatkuvat Michigan-järven hiekkarannat ovat monelle valtaväylältä ulos uskaltautuvalle matkailijalle yllätys. Varsinaisia rantalomakohteita osavaltiosta ei löydy, mutta omaa rauhaa ja kaunista luontoa senkin edestä. Pehmeähiekkaista rantakaistaletta reunustavat paikoin korkeat dyynit ja vesi järvessä on puhdasta mutta keskikesälläkin viileää. Rantahiekan valuessa varvasväleistä on hyvä rentoutua ja pystyttää teltta, jos oma seikkailunhalu siihen riittää. Rantaa pitkin voi myös helposti jatkaa pohjoiseen, aina Michiganin kaksi osaa yhdistävän Mackinac-sillan pohjoispuolelle.
Yli kahdeksan kilometrinen Mackinac-silta on osavaltion ylpeys ja symboli. Se kuljettaa matkailijan keskilännen sydänalueille Michiganin pohjoisosiin. Michiganin pohjoinen niemimaa rajautuu pohjoisessa Superior-järveen, idässä Kanadaan ja lännessä Wisconsinin osavaltioon. Se on väkiluvultaan pieni, eikä muutosta ole näköpiirissä. Alue muodostaa lähes 30 prosenttia Michiganin pinta-alasta, mutta siellä asuu vain kolme prosenttia osavaltion asukkaista. Perinteisiä elinkeinoja ovat kaivostoiminta ja metsäteollisuus. Maatalouden harjoittamista haittaa lyhyt kasvukausi, tärkeimpiä viljelyskasveja ovat peruna ja mansikka.
Ei siis ole ihme, että kun Suomesta lähdettiin 1800-luvun lopulla siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin, monelle päämääräksi muodostui juuri Michiganin pohjoiskärki. Superior-järven rannalta kaukana kaikesta paljastuukin pikku-Suomi. Houghton-Hancockin kaupunkialue on ylpeä juuristaan: kadunnimet ovat sekä suomeksi että englanniksi, ja keskustan kadunkulmissa liehuvat ylväänä molempien maiden liput. Kun asukkailta kysyy, mistä he ovat kotoisin, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: ”Finland!” Todellisuudessa siteet emämaahan ovat pitkälti katkenneet, eikä suomea kuule puhuttavan. Paikallisten yritysten nimet ovat kuitenkin säilyneet suomalaisina. Flowershop Kukkakauppa palvelee ja Suomi-kahvilassa voi tilata suomenkielisestä ruokalistasta lettuja aamiaiseksi. Tilaus tosin onnistuu vain englanniksi, eikä ruokalistan kielellisistä kummallisuuksista kannata välittää. Tärkeintä on ajatus ja paikallisten ihmisten ylpeys juuristaan.
Pienen kaupungin parhaat näköalat avautuvat hiihtokeskus Mont Ripleyn huipulta. Hiihtokeskuksen omistajalla Nickillä ei ole suomalaisia sukujuuria, mutta kertoo appiukkonsa puhuvan suomea. Vastaanotto on silti innostunut. Suomalainen – siis ihan oikea suomalainen – on täällä kunniavieras, eikä lupaa kiivetä huipulle tarvinnut edes kysyä.
Kaupungin keskustassa kasvillisuuden taakse piiloutuu sininen, etäisesti muumitaloa muistuttava Finlandia Universityn päärakennus. Aikoinaan Suomi Collegena avatussa yliopistossa opiskelee tätä nykyä noin 600 opiskelijaa ja ajoittain joukkoon eksyy myös suomalainen vaihto-oppilas. Urheilujoukkueita yliopistolla on monessa lajissa ja ne kantavat nimeä Finlandia Lions.
Finlandia Universityn jääkiekkojoukkueen paidat näyttävät erehdyttävän tutuilta. Kuva: Diane Vincek.
Ripley-kukkulan huipulta avautuu näkymä Hancockin pikkukaupunkiin. Kaupunkialue on yksi pohjoisen merkittävimmistä asutuskeskittymistä, mutta asukkaita on vain muutamia tuhansia.
Michiganin pohjoisosa tarjoaa turistille paljon muutakin kuin mahdollisuuden suomalaissiirtolaisuuden synnyttämän kulttuurin ihasteluun. Alueella keskilännen luonto on puhtaimmillaan: yli 150 vesiputousta sekä lähes rajattomat vaellus-, kalastus- ja telttailumahdollisuudet tekevät matkailusta yhden alueen pääelinkeinoista. Monet Detroitin alueella asuvat perheet viettävät lomansa pohjoisen luonnossa, poissa metropolin vilskeestä. Alue soveltuu siis hyvin myös aktiiviseen lomailijan tarpeisiin, eikä turisti ole alueella kummastus. Turistirysäpelkoa ei kannata silti potea. Alue on laaja ja matkailijoita – kuten ihmisiäkin – suhteessa vähän.
Matka takaisin reitille Detroitiin on pitkä ja sille mahtuu niin isompia kaupunkikeskuksia kuin idyllisiä pikkukaupunkeja. Ennen Mackinac-siltaa voi piipahtaa vielä esimerkiksi Sault Ste. Marien kaupunkiin ihailemaan keskilännen suuria järviä yhdistäviä kanavasulkuja. Halpahalleista, kuten TJ Maxx -tavaratalosta, voi tehdä merkkilöytöjä kymmenesosalla tuotteen alkuperäisestä hinnasta. Matkalta löytyy myös suuria outlet-keskuksia. Esimerkiksi Chicagon keskustan ostosalueisiin verrattuna hintataso on niissäkin äärimmäisen edullinen.
Detrotiin päästyään matkailija on ymmällään. Mitä täällä pitäisi tehdä? Uutisointia 1950-luvulla loiston päivänsä nähneestä kaupungista ovat hallinneet lähinnä karmaisevat väkivaltatilastot ja talouden ongelmat. Kaupunki käy joka päivä omaa selviämistaisteluaan.
Detroitin luonne on matkailijankin syytä pitää mielessä. On paikkoja, jonne ei kannata mennä. Kaupungin ydinkeskusta on kuitenkin alueena turvallinen ja miellyttävä. Vanhojen pilvenpiirtäjien arkkitehtuuri ja viimeistely jäävät mieleen. Täällä sitä osaa paremmin arvostaakin, sillä osa varsinkin keskustan ulkopuolella sijaitsevista rakennuksista on jäänyt ajan hampaisiin. Internetistä löytyy kuvakollaaseja aikoinaan loistokkaista kartanoista, jotka ovat vuosien saatossa jääneet ilman omistajaa. Myös kaupungin vanhasta päärautatieasemasta otetut kuvat ovat surullisia. Mikäli paikallisia on uskominen, bittitodellisuutta lähempää kohteita ei kannatakaan käydä tarkastelemassa. Paljon tilanteesta kertoo se, että osassa
kaupungin alueista yli 300 neliön kiinteistöjä myydään eurolla. Kiinteistöt ja tonttimaa ovat menettäneet arvonsa ja veronmaksajat siirtyneet muualle.
Keskustan Greektownin ja Midtownin alueet ovat kaupungin parasta antia. Ydinkeskusta on kuin ghetto-alueiden ympäröimä kylä, jossa eletään edelleen kaupungin loiston päiviä. Kiinteistöt ovat haluttuja ja alueen asukkaat koulutettuja nuoria ammattilaisia. Ravintolat ovat hyviä ja kompakti alue on helposti hallittavissa jalan. Kontrasti vain muutaman kilometrin päähän on valtava, sillä Detroitin huonoimmilla alueilla poliisi partioi vain panssaroiduilla ajoneuvoilla.
Michigan-järven rannat ovat täynnä dyynejä ja hiekkarantoja. Myös järven vesi on kirkasta ja puhdasta.
Autoilu on paras tapa liikkua keskilännen alueella, sillä tiet ovat pääosin hyväkuntoisia. Suomalaisia laatuvaatimuksia ne eivät kuitenkaan täytä.
Detroitin lisäksi matkailijan kannattaa kääntää katseensa kukoistaviin esikaupunkeihin – ja jopa hieman niiden ulkopuolelle. Detroit, kuten muutkin keskilännen kaupungit, hengittää urheilua. Kaupungilla on ammattilaisjoukkue baseballissa, jääkiekossa, koripallossa ja amerikkalaisessa jalkapallossa. Tunnin Detroitin keskustasta länteen sijaitsevasta Ann Arborin kaupungissa löytyy kuitenkin osavaltion todellinen ylpeydenaihe: Michiganin yliopisto ja sen yli 120 000 ihmistä vetävä amerikkalaisen jalkapallon stadion Big House. Jos on liikkeellä elokuun jälkeen, voi päästä myös mukaan haistelemaan tunnelmaa itse otteluun. Kokemus on suositeltava, vaikkei lajista – tai urheilusta ylipäätään – välittäisikään. Lippujen kanssa kannattaa olla aikaisin liikkeellä riippumatta siitä, mitä urheilua aikoo matkansa aikana mennä katsomaan. Hinnat vaihtelevat ja halvimmalla katsomoon pääsee baseball-otteluissa. Urheilutapahtumien lisäksi mielenkiintoinen kohde on myös 1,5 tunnin ajomatkan päässä Ohiossa sijaitseva Cedar Point -huvipuisto.
Itä- ja länsirannikon metropolit jo nähneelle keskilännen alue avaa uuden näkökulman amerikkalaiseen elämäntapaan. Kuten motellissa myydystä T-paidasta voi päätellä, täällä ei julkkiksia näe. Ihmiset ovat lämpimiä ja välittömiä. Tarjolla on lisäksi paljon palveluita ja tekemistä, joten aktiivinen ja uusia kokemuksia metsästävä matkailija on keskilännessä kuin kotonaan. Chicagon ydinkeskustaa lukuun ottamatta myös hintataso on kohdallaan.
Aikaa on hyvä varata runsaasti. Pelkästään Chicagon ja Detrotin metropoleissa vierailu onnistuu viikossa, mutta syvempi alueeseen tutustuminen vie huomattavasti pidempään. Esimerkiksi matka pohjoiskärjen Houghton-Hancockista Detroitiin kestää valtateitäkin pitkin yli 12 tuntia. Auton vuokraaminen on suositeltavaa, sillä julkista liikennettä on vähän. Pidempää reissua varten voi myös harkita auton ostamista ja sen myymistä lähdön yhteydessä. Suomalainen ajokortti oikeuttaa ajamaan keskilännessä, ja liikenne on rauhallista. Talvimatkailijan kannattaa varautua siihen, etteivät paikalliset runsaasta lumentulosta
huolimatta käytä talvirenkaita. Itse ajaminen on Suomeen verrattuna edullista, vaikka polttoaineiden hinnat ovat paikallisten käsityksen mukaan edelleen korkeita.
Jos energiaa riittää, voi matkaa jatkaa myös Kanadan puolelle. Keskilännen alueen tunnetuin nähtävyys Niagaran putoukset sekä Toronton suurkaupunki ovat vain puolen päivän ajomatkan päässä. Rajanylitys onnistuu helposti jopa Detroitissa.
