Yrittäjä Harri Gustafsberg on nähnyt elämänsä aikana monenlaisia tilanteita. Mielenhallinta on kuitenkin aihe, josta hän puhuu paljon yksilöille ja yrityksille tavoitteenaan tarjota ihmisille hallinnan tunne omassa elämässään. Tässä jutussa hän kertoo, minkälaisia taitoja ihmisellä olisi hyvä olla minimoidakseen stressiä ja maksimoidakseen itsevarmuuttaan.
Teksti: Aurora Kuusisto
Kuvat: Tomi Rehell, Roope Tammi
Jos poliisin valmiusyksikkötoiminta kiinnostaa, todennäköisesti Harri Gustafsberg on tuttu henkilö. Gustafsberg tunnetaan poliisin valmiusyksikkö Karhun entisenä kouluttajana ja operatiivisena johtajana. Sen jälkeen hän on toiminut tutkijana, kirjoittanut tietokirjoja sekä nykyään hän toimii henkisen suorituskyvyn valmentajana omassa yrityksessään.
Gustafsberg on kotoisin Kittilästä, jossa hän vietti lapsuutensa ja kävi koulua lukioon asti. Hän aloitti opiskelun poliisiammattikorkeakoulussa Tampereella vuonna 1989. Käytyään työskentelemässä Rovaniemellä kolmen vuoden ajan järjestyspoliisin tehtävissä Gustafsberg siirtyi valmiusyksikkö Karhuun.
Työskentely Karhun palveluksessa koostui suurimmaksi osaksi harjoittelusta ja virka-aputehtävien suorittamisesta. Hän muistelee yksikön muuttuneen valtavasti sinä aikana, kun hän työskenteli ryhmässä.
– 90-luvulla ammattirikollisuus Suomessa nosti päätään voimakkaasti. Jos lukee 90-luvun rikoshistoriaa, ja mitä kaikkea Suomessa on tapahtunut, poliisin tarve tehostaa toimintaa oli ilmeinen ja konkreettinen, Gustafsberg kertoo.
Pelkoa on hyvä opetella käsittelemään
Valmiusyksikkö Karhun virka-aputehtävät opettivat Gustafsbergille ja hänen tiimilleen paljon pelosta ja stressinhallinnasta. Karhussa vietettyjen vuosien jälkeen hän onkin erikoistunut valmentamaan yksilöitä ja yrityksiä mielen mekanismien parissa. Yksi tärkeimmistä tunteista, joita ihmisen kannattaa opetella käsittelemään, on pelko.
– Pelko on varoitussignaali, jonka tehtävä on ohjata ihmisen käyttäytymistä. Silloin kun pelko on reaaliperusteista, eli se ei perustu illuusioon, se on hieno ohjausmekanismi. Pelkoa pitää kuitenkin opetella tanssittamaan, hän kuvailee.
Jatkuvasti käden ulottuvilla oleva tieto katastrofeista, kuten Venäjän ja Ukrainan välisestä sodasta tai koronapandemiasta, voi aiheuttaa ihmisessä pelkoa.
– Silloin se ei ole ihmistä palveleva tunnetila, koska siinä tilanteessa pelolla ei pysty tekemään yhtään mitään. Tilanteeseen ei pysty itse vaikuttamaan.
Kuinka pelkoa voi sitten opetella hallitsemaan? Gustafsberg kertoo pelon mekanismista yksityiskohtaisemmin.
– Pelko toimii niin, että jokin ärsyke antaa impulssin aivoille alkaa käsittelemään informaatiota. Ensin ajattelen, että nyt syttyy sota, yritän ajatella sitä puhki, alankin liika-ajattelemaan ja siitä tulee minulle todellisuutta. Lopulta alan tuntea sen tunteissani, jolloin tunteet tulevat ajatuksia vastaan.
Gustafsberg painottaa, että on erityisen tärkeää ymmärtää omia ajatteluprosesseja, sillä saamme jatkuvasti impulsseja siitä, että jokin tilanne on vaikea tai uhkaava. Ajatuksista on hyvä saada ote mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotteivat ne lähde kasvamaan ahdistaviksi peloiksi.
– Aika harvoin huolet poistuvat sillä, että ajatellaan niitä huolia niin paljon kuin pystytään.
Tällaisia omien ajatusten ja tunteiden käsittelytapoja Gustafsberg kutsuu mentaalisiksi strategioiksi.
Tahdonvoimaa, sitkeyttä ja rohkeutta
Gustafsbergin kiinnostus mentaalisten strategioiden harjoittelemiseen lähti vuosina valmiusyksikössä.
– Halusin kehittää koulutusta ja yksikön toimintakykyä. Lähtökohtani olivat pelkästään performanssin kehittämisessä, eli siinä, miten poliisin valmiusyksiköt operoivat paremmin vaikeissa tilanteissa sekä miten saavutetaan mestaruuden taso.
Tänä päivänä Gustafsbergin kiinnostus mielenhallintaan näkyy hänen omassa elämässään tietysti työn muodossa, sillä hän tutkii, kirjoittaa ja valmentaa aihealueen tiimoilta päivittäin. Valmennuksessa keskitytään vahvistamaan Gustafsbergin sanojen mukaista “keho-mieli-yhteyttä”. Se tarkoittaa, että yksilö kehittää tahdonvoimaa, sitkeyttä ja rohkeutta oppiakseen lopulta kantamaan vastuuta omasta itsestään ja toimistaan.
– Ihmisen täytyy opetella pikkuhiljaa tekemään asioita, jotka ovat jollain tapaa epämiellyttäviä. Jokaisesta pienestä vaikeudesta ei luovuteta, ja itselleen valehtelu täytyy lopettaa. Elämässä tulee vastaan asioita, joihin ei ole valtaa vaikuttaa. On siis sopeuduttava muuttuvaan tilanteeseen mahdollisimman nopeaa, hän kertoo.
Armeija tarjoaa mahdollisuuden oppia itsestään
Inttiaikoja Gustafsberg muistelee hyvillä mielin. Hän palveli Lapin rajavartioston sissikomppaniassa, ja varusmiesarki oli hänelle mielekästä.
– Nuorelle tekee yleensä äärettömän hyvää alistua jonkun vallan alle, sillä nuoren on hyvä ymmärtää, että on jotkin säännöt ja minun täytyy olla osa yhteisöä ja toimia kuten muut. En saa aina päättää, että milloin herään tai istun alas.
Gustafsbergin mukaan varusmieskoulutus on parhaimmillaan ensimmäisiä askelia vastuun kantamiseen ja itsensä haastamiseen. Hän peräänkuuluttaa kaikilta ihmisiltä enemmän vastuuta itsestä ja läheisistä. Näitä teemoja käydään läpi myös televisiosarja Komppania Ketonen & Gustafsbergissä, jossa Harri Gustafsberg esiintyy yhdessä näyttelijä Kari Ketosen kanssa. Ohjelmassa julkisuudesta tutut henkilöt astuvat armeijamaailmassa tapahtuvaan palvelukseen, joka on täynnä itsensä ylittämiseen haastavia tehtäviä.
– Osallistujat kokivat sen tosi mielekkäänä, että on tietty kuri ja järjestys, ja ihan syystä. Ohjelmassa valmennettiin ihmisiä ja autettiin yli kovistakin haasteista, ja todistettiin, että ihmiset pystyvät uskomattomiin juttuihin, kun on tukea ja tahtoa.
Parhaimmillaan näin käy Gustafsbergin mukaan myös oikeassa varusmiespalveluksessa. Hän sanoo, että palveluksen aikana tulisi oppia itsestään, että missä omat rajat kulkevat niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Varusmiehille Gustafsberg haluaa painottaa, että intistä kannattaa ottaa ihan kaikki mahdollinen irti.
– Suosittelen, että kaikki jotka ikinä kykenevät palvelemaan, tekisivät sen. Kaikkien pitäisi mennä armeijaan ja tehdä se niin hyvin kuin ikinä kykenee, sillä se voi olla todella hyvä askel elämässä eteenpäin. Miten muuten ikinä oppisit itsestäsi, jos et haasta itseäsi, koe vaikeita tilanteita ja epäonnistumisia? Et mitenkään, hän summaa.
