Eräänä päivänä ajelin Rovaniemeltä Kittilään, kun auton radiosta lähti soimaan Bryan Adamsin Summer Of ’69. Vaikka kappale vaikuttaakin tavanomaiselta 80-luvun luritukselta, sillä on minulle syvempi merkitys. Olimme nimittäin juuri valmistautumassa aliupseerikurssin harjoitukseen ja teimme kalustolaskentaa, kun yläkasarmilta soitettiin tätä laulua vanhemman saapumiserän TJ:n, eli tänään jäljellä -luvun kunniaksi.
Jokainen asepalveluksen suorittanut on varmasti jossain vaiheessa törmännyt niin kutsuttuihin inttibiiseihin. Moniin lauluihin ja lurituksiin on ruumiillistettu asepalveluksen kohokohtia, kuten päivystämistä, harjoituksia, henkilökunnan jäseniä ja tunnelmia palveluksen loppumisesta. Se on myös jostain syystä tarpeellista muistuttaa uutta saapumiserää siivouspalveluksen aikana musiikillisessa muodossa siitä, kuinka ”mun TJ on niin väbä”.
Inttibiisien merkitystä voi olla vaikea hahmottaa asepalveluksen ulkopuolella ja sille on ihan järkiperusteiset perustelut – onhan se lopulta hieman kummallista miten lauletaan gonahtamisesta, Sotinpuron harjoitusalueesta tai varuskuntasairaalasta haettavasta vapautuksesta. On käynyt myös niin, että viaton iskelmäkappale on muuttunut inttibiisiksi siinä mainittujen aiheiden vuoksi. ”Voi luoja, voi luoja, vihaan aamuja” lauloi Leo Luoto.
Asepalveluksen aikana asevelvollinen on hyvin eristäytynyt normaalin ihmisen normaalista elämästä. Palvelustoverit ja inttibiisit antavat rutkasti samastumisen aihetta ja jotkut niistä kestävät saapumiserästä toiseen. Musiikki parantaa tutkitustikin mielialaa, joten palvelusta kertaavat laulut voivat auttaa selviytymään vaikeasta tilanteesta tai raskaasta harjoituksesta. On myös lohdullista kuulla, että jokaista hajottaa joskus ja reserviin ei ole enää pitkä matka.
Musiikki ja laulu myös yhdistävät ja lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta. Todella moni onkin päässyt laulamaan valalaulun isona joukkona, mikä on ainutlaatuinen kokemus. Joskus laulut eivät välttämättä ole asepalvelukseen liittyviä, vaan ne voivat lähteä käyntiin hetken mielijohteesta. Olen joskus laulanut huollon aliupseerioppilaiden kanssa moduulin kyydissä joululauluja keskellä yötä.
Reservissä jokaisella on varmasti henkilökohtaisia muistoja joistain lauluista ja ne voivat muistuttaa juuri niistä palveluksen hyvistä hetkistä. Laulut muistuttavat hetkien lisäksi myös ihmisistä, jotka ovat olleet tukena palveluksen ajan, ja joista on muodostunut luotettavia palvelustovereita.
Inttibiisit eivät siis ole vain kummallisista aiheista kertovia lauluja, vaan ne kantavat mukanaan muistoja henkisestä ja fyysisestä koettelemuksesta. Lauluissa puhutellaan kollektiivisesti ja usein niiden tarkoitus onkin puhua palveluksen hankalista asioista muuttaen ne hauskoiksi ja huvittaviksi. Kajaanissa 2019 joulukuussa päivystin lähellä keskiyön kellonlyömää radion kertoessa: ”pahimpia on aamut, joiden päättymistä ei näy”.
Kirjoittaja suoritti varusmiespalveluksen VMTK-pääsihteerinä 2/19-saapumiserässä
