[adinserter name="deskari banneri etusivu"]

Kolumni: Ei karhutkaan riehu koko aikaa. Ne vetää välillä puolukoita.

Koulutuksen pitäisi olla suunniteltua niin hyvin, etteivät varusmiesjohtajat joudu soveltamaan ylimääräisiä siivoustarkastuksia tai muuta ei tarkoituksenmukaista toimintaa.

Teksti: Henrik Vuornos

 

Tokaisin vuoden alussa haastattelussa, että ”intissä oppii odottamaan”. Jäin pohtimaan ajatusta ja mieleeni palasivat muistot räntäsateisesta Haminasta. Komppanian kolmanneksi viimeinen mies Reserviupseerikoulun ensimmäisenä päivänä oli rikki.

Toista tuntia tuulta ja sadetta kesävarustuksessa sai pohtimaan elämän syvimpiä tarkoituksia, mutta koska olimme tuoreita ja ylpeitä upseerioppilaita, sen ei annettu haitata. Toinen muisto on ikuisten siivoustarkastusten odot-taminen – kukaan ei päässyt iltavapaalle ennen kuin kaikki olivat saanut tupansa läpi tarkastuksessa. Joskus tähän kului jopa toista tuntia. Pisimmät odotukset tapahtuivat kuitenkin maastossa: poterossa, korkeassa polviasennossa tai kipinävuorossa. Toisinaan odoteltiin vihollista, toisinaan kouluttajaa ja joskus jopa komppanian päällikköä.

(MAINOS - teksti jatkuu alla)[adinserter block="4"]

Odottaminen oli välillä todella kypsää. Lepo, silmät ei pyöri, eikä vertaisjohtaja tunnu saavan asioita aikaan. Tuntui kuin kasarmilla välillä tosiaankin oltaisiin odotettu vain odottamisen vuoksi. Maastossa sen sijaan odottaminen oli usein parasta aikaa. Varsinkin kesäsäällä männyn juurellanojailu ja inttikavereiden kanssa jauhaminen paransivat joukkuehenkeä ja antoivat tarvittavan hengähdystauon sykkimiseen. Maastossa kaikui usein lause: ”kun taistelija ei suorita tehtävää, hän keskittyy taistelukyvyn ylläpitämi-seen”. Ja sitähän varusmiehet mielellään tekevät.

Vaikka odottelussa on hyviä ja huonoja puolia, toiminnassa on silti paljon kehitettävää. Koulutuksen pitäisi olla suunniteltua niin hyvin, etteivät varusmiesjohtajat joudu soveltamaan ylimääräisiä siivoustarkastuksia tai muuta ei tarkoituksenmukaista toimintaa. Päivän tulisi olla yhtei-näinen kokonaisuus, jossa sekä koulutukseen, ruokailuun, että huoltoon on varattu riittävästi aikaa. Varusmiesjohtaja ja kouluttaja – muista aina säännöllisin väliajoin asettaa itsesi alaisesi näkövinkkeliin ja pohdi onko tämä tarkoituksenmukaista. Niin me teemme yhdessä mielekkäämpää ja parempaa varusmieskoulutusta.

Kirjoittaja on Varusmiesliiton puheenjohtaja ja vänrikki reservissä.

Kommentoi

[adinserter name="deskari banneri etusivu"]

Samankaltaisia juttuta