Todennäköisempää on, että Pääesikunnan uudessa asiakirjassa urheilukomennuksia ei yksinkertaisesti käsitellä. Muutoksia tehdään, mutta (Sakslinin päätöksen aiheuttaneeseen) komennusmäärään ei puututa. Se olisi samalla sekä ovelaa että härskiä.
”Huippu-urheilijoiden kevennetty palvelus siirtyy historiaan – Armeija puuttuu urheilijoiden erityisoikeuksiin”, Helsingin Sanomat uutisoi eilen. Verkon julkisista lähteistä asiakirjaa, johon lehti artikkelissa viittaa, ei vielä löydy. Koko uudistuksen arvioiminen on siksi vielä vaikeaa. Yritetään silti.
Urheilukoulua koskevan keskustelun taustalla on apulaisoikeusasimies Maija Sakslinin tammikuussa Puolustusvoimille antama huomautus, jonka mukaan huippu-urheilijoiden eriarvoinen asema suhteessa muihin asevelvollisiin ei ole perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävää.
Hesarin eilinen uutinen sai sosiaalisessa mediassa aikaan vahvan vastareaktion. Esimerkiksi KuPS:n keskikenttäpelaaja Petteri Pennanen ei ollut päätöksestä mielissään.
Missä muissa maissa huippu/ammatti urheilija joutuu käymään armeijan? Ite ennoo käyny ja ei paljo kiinnosta muutenkaa pyssy leikit metässä.
— Petteri Pennanen (@petepennanen) May 21, 2015
Urheilijoiden ulkopuolella päätös keräsi myös kiitosta.
@Petri2020 @Vegarus Urheilutähtien erityiskohtelu intissä on ollut röyhkeää mm. yritys-, kulttuuri- ja tiedetähtiä kohtaan.
— Thomas Liuksiala (@thomasliuksiala) May 21, 2015
Todellisuudessa – jos Hesarin tiedot pitävät paikkaansa – juuri mikään ei muutu.
Kun Urheilukoulun koulutusvalinnat, eli se märehtivätkö nuoret urheilijatähdet kasarmilla 5,5 vai 11,5 kuukautta, on tähän mennessä tehty urheilullisten näyttöjen perusteella, tulevaisuudessa määrävä tekijä on menestys P-kauden sotilaskoulutuksessa. Todellisuudessa tilanne voi olla toinen. Vai uskotteko itse Urheilukoulun kantakessujen ja luutnanttien määräävän mikkokoivut aliupseerikurssille?
Mikä siis muuttui? Niinpä.
Koulutusvalintojen lisäksi muutoksia tulee Hesarin mukaan Urheilukoulun saapumiserärytmiin. Nykyisestä neljästä saapumiserästä siirrytään kahteen, eli samaan rytmiin muiden joukkoyksiköiden kanssa.
Tämä on ihan todellinen muutos. Muutos, jolla ei varmaan kenenkään mielestä ole mitään merkitystä.
Itse urheilukomennusten määrästä Hesari ei puhu mitään. Se voi toki johtua siitä, että juttua tehtäessä asia on vain sattunut menemään ohi.
Todennäköisempää on, että Pääesikunnan uudessa asiakirjassa urheilukomennuksia ei yksinkertaisesti käsitellä. Muutoksia tehdään, mutta (Sakslinin päätöksen aiheuttaneeseen) komennusmäärään ei puututa. Se olisi samalla sekä ovelaa että härskiä.
Oli miten oli, Urheilukoulun komennusmäärät ja erioikeudet ovat epärelevantteja. Ne eivät ole keneltäkään pois, sillä samaan aikaan vain 30 prosenttia koko ikäluokasta ylipäätään suorittaa asevelvollisuuden, ja heidän toimeentulossaan on ammottavia aukkoja.
Vai mitä sanot siitä, että omillaan asuva varusmies maksaa 153 euron kuukausittaisista päivärahoistaan kotivakuutuksensa, puhelinlaskunsa, viikonloppujen ruokansa sekä muut normaaliin elämiseen kuuluvat ostoksensa ja hankintansa? Niinpä. Tai miltä kuulostaa se, että hänen kaikki palvelusaikaiset ansionsa leikkaavat 100 prosenttisesti jo ennestään onnetonta toimeentuloa?
Omaa taloudellista tilannettaan hän ei siis voi parantaa edes työskentelemällä.
Urheilijoiden erivapaudet ovat pisara meressä. Niihin keskittyminen vie huomion itse ongelmalta: varusmiesten toimeentuloon liittyvät kysymykset ovat nykypäivän keskeisimpiä tasa-arvo- ja oikeudenmukaisuuskysymyksiä, joissa riittäisi puuhaa myös apulaisoikeusasiamiehelle.
Kirjoittaja on Varusmies-lehden päätoimittaja ja korpraali reservissä.
