Varusmiespalveluksen viimeisenä päivänä olo on euforinen: maanpuolustuksellinen talkootehtävä on suoritettu ja maailma on auki. Vapaus tehdä, tulla ja mennä huumaa.
Reserviläisen pilvilinna romahtaa kuitenkin muutamassa päivässä. Reservikrapula iskee armotta.
Reservikrapula on urheilumaailman mestaruuskrapulaa vastaava ilmiö, jossa yksilön tai ryhmän suorituskyky laskee salakavalasti viimeisen voitokkaan urakan jälkeen. Pintapuolisesti kaikki on ennallaan, mutta seuraavan todellisen koitoksen edessä korttitalo huojuu. Mitä tehdä, kun vapaudesta humaltuneen tuoreen reserviläisen arki ei olekaan odotettua riemukulkua?
Puolustusvoimien tarjoaman täysihoidon jälkeen kotiutuvalla varusmiehellä voi olla vaikeuksia arjen askelmerkkien uudelleensovittamisessa. Vaikka vastuu arjenhallinnasta on lopulta kotiutuvan omissa käsissä, myös palveluksella on osansa. Se kotiuttaa, muttei kotouta.
Vaikka vastuu arjenhallinnasta on lopulta kotiutuvan omissa käsissä, on osasyy palveluksessa. Se kotiuttaa, muttei kotouta.
Varusmiespalvelus ei anna nuorelle valmiuksia vaihtaa loputtomalta tuntuvasta aamujunasta siviilin raiteille. Ihmissuhde-, työ- ja opiskelupaikkaongelmat iskevät kasvoille ilman varoitusta lähes välittömästi kasarmin porttien jäädessä taakse.
Viimeisinä palveluspäivinä pidettävä sosiaalikuraattorin oppitunti ei ole ratkaisu varusmiesten kotoutumiseen. Päinvastoin. Se on ajanhukkaa: tyhjiö, jossa varusmiehet tiirailevat kiimaisena reservin pilkottavaa valoa piittaamatta kuraattorin valistuksesta. Lisäksi työ- ja opiskelupaikoista puhuminen muutamaa päivää ennen kotiutumista on nykyisen työmarkkinatilanteen huomioiden jopa herjaavaa.
Varusmies-lehti (2/2016) uutisoi kansanedustajien pitävän asevelvollisten toimeentuloa heikkona. Kotiutumisrahaa tuleville kotiutuville ei kuitenkaan ole lähiaikoina luvassa. Rahahanat pysynevät kiinni, sillä hallitus tuskin kohentaa asevelvollisten taloudellista asemaa budjettileikkausten ikeessä.
Korjausliike ongelmaan on tultava kasarmin porttien sisäpuolelta, puolustusvoimista.
Varusmiehillä ei ole palveluksen aikamääreiden paineessa realistisia mahdollisuuksia sumplia siviilielämän ongelmia omatoimisesti. Siihen on tarjottava apua systemaattisesti jo paljon ennen TJ0-päivää, sillä vaara syrjäytyä palveluksen jälkeen on todellinen.
Yksikin päivä tyhjäkäynnillä on liikaa. Kotiutuvat varusmiehet on saatava osallisiksi yhteiskuntaan välittömästi sotilaspassin saatuaan. Osallistumisen kynnys on kuitenkin tehty korkeaksi. Hiljaisuuden jälkeen kasarmin tv-tuvassa korkeakoulun pääsykokeisiin lukeminen tai työnhaku on vaikeaa kenelle tahansa.
Varusmiespalvelusta on kehitetty kokonaisuutena runsaasti, ja tulokset ovat myönteisiä. Puolustusvoimien kotiutuville varusmiehille teettämien kyselyiden mukaan sekä maanpuolustustahto että palvelusmotivaatio ovat nousussa. Suomen sotilaallinen maanpuolustus perustuu juuri motivoituneeseen reserviläisarmeijaan. Tuuliajolla palveluksen jälkeen seilaavat tuoreet reserviläiset eivät hyödytä sen enempää yhteiskuntaa kuin maanpuolustusta.
Kalle Tornberg
