Varusmiespalveluksessa kärsitään sisäilmaongelmien aiheuttaman “morttiköhän” lisäksi toisesta asevelvollisten omasta epidemiasta. Eritoten yksinasuvien varusmiesten taloudellinen ahdinko on vaiva, johon lääkkeet ovat vähissä.
Päivärahaa maksetaan ensimmäisen puolen vuoden ajan 5,10 euroa, eikä sotilasavustuksella saa katettua muita asumiskustannuksia kuin vuokran sekä vesi- ja sähkölaskut. Esimerkiksi kotivakuutus tai kodin nettiliittymä jäävät maksettavaksi minimaalisesta päivärahasta. Viikonloppuvapailla kansalaisvelvollisuuttaan suorittava nuori tuskailee ruokakustannuksien kanssa miettien, mikä avuksi.
Mitä jos varusmiehellä olisi omia tuloja esimerkiksi viikonloppuna töitä tehdyn palkkatulon muodossa?
Ei käy.
Jokainen varusmiehen ansaitsema euro nimittäin vähennetään sotilasavustuksesta. Käytännössä varusmiehen on siis kannattavaa tehdä töitä palveluksen ohella ainoastaan, jos töitä pystyy tekemään niin paljon, että tulot ylittävät varusmiehen nostaman sotilasavustuksen määrän.
Viikonloppuisin tehtävään vuorotyöhön järjestelmä ei siis kannusta – varsinkaan, jos haaveilee mahdollisuudesta levätä ja palautua viikonloppuna 5 päivää kestäneestä harjoituksesta. Onko järjestelmän tarkoitus kannustaa varusmiehiä siis lepäämään ja palautumaan lomillaan? Vaikka olisikin, niin kiristäminen on eittämättä väärä keino saavuttaa se.
Sotilasavustuksessa tulee ottaa käyttöön opiskelijan nostamasta opintotuesta tuttu tuloraja, mihin asti varusmies saa ansaita omia tulojaan ilman, että se vaikuttaa sotilasavustukseen. Tämä olisi paitsi järkevää, myös melko kevyt malli toteuttaa. Kansaneläkelaitoksen mukaan helmikuussa 2016 sotilasavustusta nosti 14 409 varusmiestä. Näiden varusmiesten omien tulojen vähentämisen jälkeen avustusta jätettiin maksamatta yhteensä 1 600 euroa. Puhutaan siis hyvin pienestä osasta koko myönnettyä sotilasavustusta.
Varusmiesliitto valmistelee julkaisua, johon kerätään vinkkejä nykyisiltä varusmiehiltä seuraaville polville. Varuskuntavierailuilla vinkkejä kerätessä muutamat vinkit toistuvat huomattavasti muita enemmän. Niitä ovat muun muassa oikean asenteen löytäminen, omien sukkien käyttäminen tai sotkun munkeista nauttiminen. Edellä mainittujen joukkoon mahtuu kuitenkin se huolestuttavan karu ohje: “Kannattaa olla pesämunaa ennen kuin tulee inttiin”.
On melko pöyristyttävää olettaa, että juuri toisen asteen oppilaitoksesta valmistuneella olisi säästöjä, tai että nuo säästöt tulee käyttää kansalaisvelvollisuuden suorittamiseen.
Kirjoittaja on Varumiesliiton puheenjohtaja
