Kevään varma merkki on pitenevä päivä auringonpaisteineen. Kun itselleen pystyy hyväksymään kaamoksen vaikutukset, ymmärtää vasta todella auringon elvyttävän voiman. Keväästä alkaen aamulla näkeekin taas kouluun tai töihin mentäessä jotain, ja kotiin palattua ehtii vielä touhuamaan valoisalla.
Maaliskuusta eräs viisas maanviljelijäystäväni tuumasi kerran osuvasti: “Kuukausi väliä ja sitten pääsee taas pellolle”. Maaliskuun jälkeen alkukesän tiellä ei ole enää kuin huhtikuu, mutta kyllähän 30 päivää seisoo vaikka käsillään, kun kesä on jo oven takana.
Vaikka onkin helppoa elää jotakin tulevaa varten, sitä ei välttämättä koskaan pääse kokemaan. Maailmassa, jossa huominen on eilistä harmaampi, kannattaa sitä suuremmalla syyllä tehdä haluamiaan asioita juuri nyt eikä siirtää niitä aina tulevaisuuteen.
Huolestuttavista uhkakuvista ei kannata kuitenkaan panikoitua, sillä suurin osa Euroopasta on vasta heräämässä siihen todellisuuteen, jonka me suomalaiset olemme tienneet koko historiamme ajan. Kovia lausuntoja syntyy, kun silmät alkavat vihdoinkin aueta.
Auringon paisteen ja ystävän aikaansaaman hymyn yhtälöä on vaikea voittaa.
Isänmaa on varautunut pahimpiin skenaarioihin ja varautuu jatkossakin, muttei enää onneksi yksin. Yksilötasolla jokainen voi auttaa asiaa pitämällä huolta omasta ja läheisten hyvinvoinnista, mihin kuuluu sekä tulevaisuuden unelmointi että hetkessä eläminen.
Kevään kohdalla mukavia asioita ei tarvitse “säästää” kesään. Pitenevä päivä kannattaa pyrkiä hyödyntämään ulkosalla, mieluiten joko omassa rauhassa tai yhdessä läheisen kanssa. Auringon paisteen ja ystävän aikaansaaman hymyn yhtälöä on vaikea voittaa. Säännöllisillä happihyppelyillä pystyy kohentamaan sekä nykyistä kuntoa että tulevaisuuden terveyttä.
Maaliskuussa kotiutuvilla varusmiehillä sekä toisen asteen pian päättävillä nuorilla on luvassa tulevaisuuden ovien availua. Arvokkaita saavutuksia on pian “plakkarissa”, kuten uusiakin horisontissa. Aina ei tarvitse vain suorittaa, vaan nykyhetkestä saa ja pitää pystyä nauttimaan.
Hetkessä elämisen ei tarvitse tarkoittaa rahan tuhlaamista typeriin asioihin, vaan fiksuihin asioihin panostamista. 2020-luvulla mahdollisia ajan ja rahan käyttökohteita on valinnanvaikeuteen asti, mutta lähimpänä elämän perustarpeita löytynee ne järkevimmät “sijoituskohteet”. Kun kulkee hymyssä suin täydellä vatsalla hyvää ruokaa jonkun mukavan ihmisen seurassa, on todennäköisesti onnistunut valinnoissaan.
Tällainen oli viimeinen pääkirjoitukseni Varusmies-lehdessä, sillä huhtikuusta alkaen lehteä toteuttavat uudet ihmiset. “Eläkkeelle” siirtyessäni haluan kiittää jokaista tälle tieosuudelleni ajautunut ihmistä, joiden kanssa olen päässyt kehittymään niin ihmisenä kuin toimittajanakin.
Kiitos myös juuri sinulle, joka luet näitä juttujamme joko tuvassa tai koululäppärillä. Ilman teitä ei olisi Varusmies-lehteä!
Valoisaa kevättä jokaiselle!
Santeri Nousjoki
Kirjoittaja on “eläkkeelle siirtyvä” Varusmies-lehden päätoimittaja.
