Kasarmielämän hierarkiassa miehistön tekemisiä valvovat varusmiesjohtajat, vaan kuka valvoo johtajia? Yleinen palvelusohjesääntö toimii ohjenuorana sille, kuinka johtajien tulee miehistöään kaitsea, mutta toisinaan tuntuu, että se jättää paljon asioita johtajien itsensä tulkittavaksi.
Esimerkkitapauksena toimikoon omalla peruskoulutuskaudellani jyllännyt kuume, joka tarttui ennen pitkää lähes puoleen koko yksikön alokasvahvuudesta. Luonnollisesti meidät päästettiin varuskuntasairaalaan, diagnosoitiin asianmukaisesti ja myönnettiin vapautusta ulkopalveluksesta, eli VUP:tä.
Kuumepotilaana lähes väistämättä joutuu sietämään kuumeen laskiessa yöhikoilua, joka kastelee lakanat niin, että on sekä kylmä nukkua että hankala parantua, jos pöpöjä muhivia petivaatteita ei pääse vaihtamaan. Onneksi liinavaatevaihtoon on periaatteessa mahdollisuus päästä vähintään kerran viikossa. Varusmiesjohtajamme olivat kuitenkin eri mieltä.
Uskottavuuden säilyttämiseksi johtajat pysyivät kannassaan.
Usein varusmiesjohtaja kompensoi epävarmuutta ja tietämättömyyttään kurinpidollisilla tai kieltävillä menetelmillä osoittaakseen korkeamman asemansa miehistöä kohtaan. Tässä tapauksessa alokkaan kysyessä, voisiko varusvaihtoon lähteä muiden mukana vaikka onkin VUP-taistelija, johtaja kielsi sen hetken hiljaisen pohdinnan jälkeen. Alikersantti ajettiin tilanteeseen, jossa hän ei ollut varma, kuinka palvelusohjesääntöä tulisi tulkita eikä tohtinut sitä myöntää, vaan hermostuneena päätti juuri siinä hetkessä huonosti. Uskottavuuden säilyttämiseksi johtajat pysyivät kannassaan ja näin meneteltiin useampi viikko.
Varusmiesjohtajien tekemisessä keskitytään usein vanhojen, ehkä jopa vanhentuneiden, käytäntöjen ylläpitämiseen. Liinavaatevaihtotapauksen kaltaisia esimerkkejä on taatusti muitakin eivätkä ne katoa, kun johtajat saapumiserä toisensa jälkeen pyrkivät toteuttamaan samanlaista järjestystä kehittymisen sijaan.
Porin prikaatissa on tänä vuonna päätetty puuttua itseään toistavaan kulttuuriin ja päätetty karsia turhia käytäntöjä sekä korostaa yksilöllisen kohtaamisen merkitystä. Kaikki ylimääräinen, mikä ei palvele sotilaskoulutusta, karsitaan. Prikaatin komentaja, eversti Rami Saari kertoi Ruotuväelle, että muutos saadaan aikaan kaikkien tasojen yhteispelillä. Hän kommentoi: “Ei auta, että kirjoitetaan joku uusi ohje. Kaikilta johtotasoilta prikaatin komentajasta varusmiesjohtajiin asti pitää välittyä se sama viesti, että nyt toimimme näin”, hän kertoo.
Saaren mainitsema yhteispeli on taatusti loistoaskel kohti parempaa varusmiesjohtajuutta. Mikäli Porin prikaatissa varusmiesjohtajat onnistuvat keskittymään olennaiseen sekä kohtaamaan alaisensa yksilöinä voi olla, että tuosta joukko-osastosta kotiutuvat varusmiehet saavat viimeinkin sitä kuuluisaa hyötyä myös työelämässä johtamiseen.
Juuso Kurttila
Kirjoittaja on Varusmiesliiton puheenjohtaja
