Nykymuodossaan varusmiespalvelus sopii osaksi sitä suorittavien nuorten elämää todella huonosti. Palvelusajankohdat tuottavat vaikeuksia niin opiskelupaikan hakemisen kuin töidenkin suhteen. Ongelmista, joita muun elämän ja palveluksen yhteen liittäminen aiheuttavat, kärsivät sekä palvelusmotivaatio että mahdollisuudet päästä opiskelemaan ja jatkamaan elämää siviilissä.
Kesällä kotiutuvat varusmiehet kotiutuvat juuri yliopistojen pääsykokeiden jälkeen. Heidän pitäisi lukea pääsykokeisiin juuri kun loppusodat ja palveluksen viimeinen puristus ovat käynnissä. Samaan aikaan muut ikätoverit lukevat pääsykokeisiin täyspäiväisesti. Palvelusta suorittavat ovat siis huomattavasti heikommassa asemassa pääsykokeissa, jonka takia monet joutuvatkin viettämään välivuoden vasten tahtoaan.
Myös vuoden lopussa kotiutuvat kohtaavat ongelmia erityisesti opiskelujen aloittamisen kanssa. Opiskelupaikan saaneet nuoret joutuvat yleensä odottamaan seuraavan lukuvuoden alkamista syksyyn asti. Opiskelupaikkaa hakevat taas odottavat kevään puolivälissä julkaistavia pääsykoekirjoja ja luku-urakkaa. Työllistyminen tässä välissä on varsin epätodennäköistä, sillä harva työnantaja palkkaa nuoren vain muutamaksi kuukaudeksi. Nuori joutuu siis usein viettämään tämän ajan ilman järkevää tekemistä.
Yli puolet varusmiehistä joko aloittaa tai lopettaa palveluksensa kesällä. Kilpailu kesätöistä on muutenkin kovaa, joten tilanne, jossa nuori ei pysty työskentelemään koko kesää on monelle työnantajalle ymmärrettävä syy olla palkkaamatta nuorta, vaikka syynä onkin maanpuolustusvelvoitteen täyttäminen. Asepalveluksen takia varusmiesten on siis todella vaikeaa saada kesätöitä.
Pahimmillaan palveluksen suorittaminen voi siis aiheuttaa nuorelle kaksi kesätyötöntä kesää sekä välivuoden opiskeluista. Se on kallis hinta parikymppiselle nuorelle maksettavaksi maanpuolustusvelvoitteen täyttämisestä. Pahimmillaan tämä voi sysätä nuoren syrjäytymisen kierteeseen.
Palvelusajankohtien aiheuttamat ongelmat voisi kuitenkin ratkaista varsin helpolla ja vaihtoehtoiskustannuksiin verrattuna edullisella ratkaisulla: siirtämällä palvelukseen astumista kahdella kuukaudella eteenpäin. Tällöin kotiutumiset tapahtuisivat elokuussa oppilaitoksien uuden lukuvuoden alkaessa ja maaliskuussa ennen mahdollisiin pääsykokeisiin valmistautumista. Palvelus ei myöskään alkaisi tai päättyisi keskellä kesää, jolloin sitä suorittavien nuorten asema kesätöitä etsittäessä paranisi merkittävästi. Muutos siis vähentäisi tarvetta ylimääräisille välivuosille sekä parantaisi nuorten mahdollisuuksia työllistyä palvelusta ennen sekä sen jälkeen.
“Pahimmillaan palveluksen suorittaminen voi siis aiheuttaa nuorelle kaksi kesätyötöntä kesää sekä välivuoden opiskeluista.”
Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi nähdään huomattavasti vaivaa kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Saapumiserän alkamisajankohdan siirtäminen on kustannuksiltaan matala ja muutoin helppo keino vähentää syrjäytymisriskiä sekä helpottaa asevelvollisuuden sovittamista siviilielämään. Lisäksi se tekisi varusmiespalveluksen suorittamisesta houkuttelevampaa niin asevelvollisille miehille kuin myös vapaaehtoisille naisille.
Varusmiespalvelusta suorittavat nuoret joutuvat nykytilanteessa joustamaan ja muuttamaan elämäänsä kohtuuttomasti suorittaakseen maanpuolustusvelvoitteensa. Siksi olisi reilua ja toivottavaa, että myös Puolustusvoimat tekisi osansa sen eteen, että palveluksen suorittaminen aiheuttaisi mahdollisimman vähän turhaa vaivaa ja ongelmia nuorten muuhun elämään. Palvelukseenastumisajankohtien siirtäminen kahdella kuukaudella helpottaisi tilannetta huomattavasti.
Matias Pajula
Kirjoittaja kuuluu Varusmiesliiton hallitukseen ja palvelee Kaartin Jääkärirykmentissä alikersanttina
