Analyysi: Pakon poistaminen palveluksesta on uhkapeliä

Teksti: Antti Kylmänen

Vihreät nuoret haluavat myllätä asepalveluksen nykymuodossaan ja lakkauttaa siviilipalveluksen. Miltä näyttäisi koko ikäluokkaa koskeva asevelvollisuus ja vapaaehtoisuuteen perustuva palvelus – ja onko se ylipäätään mahdollista?

Vihreät nuoret vaati liittokokouksessaan viime marraskuussa asepalveluksen muuttamista vapaaehtoisuuteen ja sukupuolten yhdenvertaiseen kohteluun perustuvaksi. Nuorisojärjestö perusteli muutosehdotuksiaan pamfletissa, jossa luetellaan, mitä nykyisessä asepalvelusmallissa voisi kehittää. Rohkean avauksen sisällöstä herätti sosiaalisessa mediassa eniten keskustelua mallin perustuminen vapaaehtoisuuteen.

Pamfletin julkistuksen jälkeen Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS) julkaisi joulukuussa kyselytutkimuksessa keräämiään synkkiä lukuja. Tilastojen mukaan yleisen asevelvollisuuden kannatus on laskussa ja maanpuolustustahto on erityisesti naisten osalta historiallisen matalalla.

Selkeästi nykymalli sakkaa jollain tapaa. Löytyisivätkö keinot asevelvollisuuden korjaamiseen kenties tästä Vihreiden nuorten mallista?

Kaikki ovat asevelvollisia, mutta palvelus on vapaaehtoista

Vihreiden nuorten mallin kulmakivet ovat vapaaehtoisuus ja yhdenvertaisuus. Koko ikäluokkaan ulottuvien valikoivien kutsuntojen toteutus muistuttaa osittain Norjan mallia: eli kutsuntoihin ohjataan vain halukkaat ja sopivat.

Käytännössä asevelvolliset täyttäisivät ennakkotietolomakkeen, jonka perusteella varsinaisiin kutsuntoihin pyydetään sopivimmat yksilöt. Asepalvelusmallin työryhmän toisen puheenjohtajan, Olli Puumalaisen mukaan pystyvimpien taistelijoiden seulominen ikäluokasta varmistaisi sotilaallisen suorituskyvyn. Lisäksi palveluksen vapaaehtoisuus voisi lisätä palveluksen suorittamisen arvostusta yhteiskunnassa. 

Palveluksesta voisi kieltäytyä ennakkotietolomakkeella, ilman pelkoa vankeusrangaistuksesta. Eli vapaaehtoisuuden myötä poistettaisiin nykyinen seuranta- tai vankeusrangaistus. Tässä kohtaa hälytyskellot alkavat herkästi soimaan: miksi kukaan lähtisi armeijaan, jos totaalikieltäytymisestä ei seuraa hankaluuksia? Sotilassosiologian dosentti, Valdemar Kallunki pitää rangaistettavuuden poistamista turvallisuuskriittisenä asiana, jossa ovat vastakkain kansallinen turvallisuus ja yksilönvapaus.

Kieltäytymisestä pitäisi hänen mielestään tulla jokin muu seuraus, kuten velvoite maksaa rahallinen korvaus. Myös kannusteita palveluksen suorittamiselle pitäisi olla nykyistä enemmän ja koulutuksella vahvempi kytkentä siviilielämään.

Työryhmän toinen puheenjohtaja, Peppi Seppälä huomauttaa, että nykymallissakin kaikki voivat kieltäytyä palveluksesta. Siksi hän ei usko kieltäytyvien määrän kasvavan merkittävästi rangaistuksen poistumisen myötä. Jos nykymuotoisen asevelvollisuuden kannatus jatkaa laskuaan tulevaisuudessa ja kieltäytyjien määrä kasvaisi rajusti, valtio ei kuitenkaan pystyisi laittamaan heitä tuhansittain vankilaan. Ainakaan ansaitsematta uusia syytöksiä ihmisoikeusloukkauksista. 

 

Peppi Seppälä on Vihreiden nuorten asepalvelusmallin työryhmän toinen puheenjohtaja.

Vaikka on vaikea kuvitella tulevien polvien organisoivan moista protestiliikettä, joka tukkisi vankilat ja pakottaisi valtion luopumaan rangaistuksesta, ei ajatus ole täysin mahdoton. Seppälän esittämä skenaario on selkeästi teoreettinen, mutta toisaalta siinä piilee totuuden siemen. Siirtymällä vapaaehtoiseen malliin ajoissa, vältettäisiin suurempi notkahdus vapaaehtoisten määrässä. Epätasa-arvoisen mallin ylläpitäminen niin pitkään, että kansa nousee toden teolla barrikadeille, voisi olla kokonaisuuden kannalta haitallisempi ratkaisu. Vihreät nuoret siis ikään kuin ehdottavat mallissaan ratkaisua, joka olisi pienempi paha.

Puumalainen painottaa myös sitä, että mallista riippumatta palvelukseen tarvitaan motivoituneita yksilöitä, jotka haluavat tehdä työnsä hyvin. Siksi jokaisen mallin tulisi hänen mielestään perustua vapaaehtoisuuden kaltaiseen tilaan, jossa kannustimet toimivat eikä pakkoa tarvita. Kutsuntojen uudistukseen kuuluu Vihreiden nuorten mallissa myös terveystarkastusten siirtäminen kokonaan toisen asteen oppilaitoksiin. Siihen vaadittava infrastruktuuri kun jo kouluissa on.

– Ei ole järkevää järjestää 60 000:lle asevelvolliselle kerhopäivää, jos vain 20 000 otetaan vuosittain palvelukseen, Puumalainen sanoo.

Lisäksi toisen asteen opetussuunnitelmiin lisättäisiin kansalaisen kriisitaitojen opintoja ja tiedotusta eri koulutusmahdollisuuksista lisättäisiin jo reippaasti ennen kutsuntoja. Näin nuori tietäisi hyvissä ajoin ennen palvelusta, miten päästä vaikkapa rajavartiolaitokselle töihin.

Vaikka osa vapaaehtoisuuden perusteluista arveluttaa, eivät kutsuntojen ja toisen asteen opetukseen liittyvät uudistukset itsessään ole lainkaan pöllömpiä. Kutsuntavaiheessa on vaikea saada kunnon käsitystä eri koulutuspoluista ja itse opin monista urapoluista vasta palvelukseni loppupuolella. Luulisi, että intin ja toisen asteen oppilaitosten lähentäminen voisi parhaassa tapauksessa olla piristysruiske alavireiselle maanpuolustustahdolle.

Kallunki ei vetäisi tällaista johtopäätöstä, koska asiasta ei ole tutkimusnäyttöä. Ydinhaaste vapaaehtoisuuteen perustuvassa mallissa on sosiaalisen odotuksen heikkeneminen palvelun suorittamiseksi. Monesti kavereiden, vanhempien ja jopa isovanhempien odotukset vaikuttavat siihen, suorittaako asevelvollinen palveluksensa vai ei. 

Olli Puumalaisen mielestä jokaisen asepalvelusmallin tulisi perustua vapaaehtoisuuteen tavalla tai toisella.

Edessä ammattiarmeija light?

Arveluttavana vapaaehtoisuuden perusteluita pitää myös Varusmiesliiton tuore puheenjohtaja Atte Grönroos. Hän myöntää vapaaehtoisuuden itsessään olevan ”kaunis ajatus”, mutta keinot paikata mahdollista vapaaehtoiskatoa eivät vakuuta häntä. 

Jos vapaaehtoiskato uhkaisi, varasuunnitelmana ja siirtymäratkaisuna Vihreät nuoret perustaisivat sopimussotilaista muodostettavia erikoisvalmiusyksiköitä. Sopimussotilaat värvättäisiin suoraan palveluksesta, vuodeksi tai kahdeksi kerrallaan ylläpitämään sotilaallista suorituskykyä.

Vapaaehtoisuus on Vihreille nuorille niin tärkeää, että sen säilyttämiseen uusien sopimussotilaiden avulla ollaan valmiita pistämään rahaa. Puumalaisen mukaan ideaalitilanne ei kuitenkaan ole täysin ammattiarmeijaan siirtyminen, vaikka ehdotus sen suuntaan flirttaileekin. Vapaaehtoisesta armeijasta pidettäisiin kiinni mahdollisimman pitkään.

Varusmiesliiton puheenjohtaja Grönroos ei pidä sopimussotilaista muodostettavia osastoja kestävänä ratkaisuna, koska Suomen sotilaallinen uskottavuus perustuu laajaan, koulutettuun reserviin. Erikoisvalmiusyksiköiden perustaminen kasvattaisi menoja vuosi vuodelta ja se vastaisi vain yksittäisen vuoden tarpeisiin samalla, kun reservistä jäisi puuttumaan väkeä. 

Uusi kuluerä olisi myös päivärahan korvaava perustulo, jolla valtio käytännössä kustantaisi palvelusta suorittavan asumisen palveluksen aikana. Vihreiden nuorten mallin lopulliseen hintalappuun vaikuttavat vapaaehtoisten ja sopimussotilaiden määrän lisäksi monet asiat, kuten kutsuntojen uudistamisesta seuraavat säästöt sosiaali- ja terveyskuluissa. Seppälän mukaan mallin kustannuksiin vaikuttaa paljon se, kuinka asiat budjetoidaan, mutta kokonaisuus on työryhmän arvioiden mukaan melko kustannusneutraali.

Sotilassosiologian dosentti Valdemar Kallunki uskoo, että sosiaalinen paine palvelun suorittamiseen on heikkenemään päin

Kaikki kehittäisivät sivaria hyödyllisemmäksi

Vihreiden nuorten budjetoinnille erityisen suotuisa ratkaisu olisi siviilipalveluksen lakkauttaminen. Tämä onkin yksi ohjelman mojovimmista ehdotuksista. Siviilipalvelus on puheenjohtajien mielestä kallis ja toimii jo kestonsa puolesta lähinnä rangaistuksena palveluksesta kieltäytymisestä. Sekä Vihreät nuoret että Kallunki näkevät, että asepalveluksen vapaaehtoisuuteen siirtymisen myötä tarve siviilipalvelukselle lakkaa olemasta, ellei sitä kehitetä kokonaisturvallisuuden kannalta hyödyllisempään suuntaan. 

– Jos siirrytään vapaaehtoiseen malliin, miksi sivarin kokonaisturvallisuuteen liittyviä tehtäviä ei kytketä asepalveluksen kylkeen tai kehitetä siviilipalvelusta omista lähtökohdistaan, Kallunki kysyy.

Grönroos ilmaisee Varusmiesliiton kannan siviilipalveluksen lakkauttamiseen olevan kielteinen. Lakkauttamisen sijaan Varusmiesliitto kehittäisi siviilipalvelusta sellaiseen suuntaan, joka palvelee yhteiskuntaa paremmin kriisitilanteessa ja vastaisi myös tulevaisuuden uhkiin.

Kaikki tahot ovat siis siviilipalveluksen kehittämisen kannalla, vaikkakin Vihreiden nuorten vastustus on voimakkain.

– Siviilipalvelus ei ole nykyisellään tarkoituksenmukainen tai kustannustehokas ratkaisu. Ohjelmamme perustelut siihen, miksi kansalaispalvelus on kökkö ajatus pätevät myös tähän. Kansalaispalveluksen hyödyt saavutetaan paremmin muilla keinoilla, Puumalainen sanoo.

Grönroos uskoo, että Vihreiden nuorten ongelmallisena näkemä vuoden pituinen palvelusaika voitaisiin räätälöidä näiden uusien tehtävien mukaan sellaiseksi, että kenenkään ei tarvitsisi palvella vuotta tehtävässä, jonka oppimiseen ei vuotta tarvitse. Hän ei myöskään näe syytä sille, mikseivät naisetkin voisi mennä sivariin.

Kehityksen puolella on myös siviilipalvelusjohtaja Mikko Reijonen. Hän pitää asevelvollisuuden nykytilannetta kurjana erityisesti tasa-arvon näkökulmasta. Ottamatta sen enempää kantaa Vihreiden nuorten malliin puolesta tai vastaan, hän uskoo sivarin lakkauttamisen olevan mahdollista ainoastaan, jos asevelvollisuus muutettaisiin kokonaisuutena. Palveluksen lyhentämiseen hän ei lähtisi nykymallissa, koska se rajoittaisi sitä, millaisiin tehtäviin sivareita voidaan sijoittaa. Palvelusten pituudet perustuvat myös palveluspaikkojen tarpeisiin.

Koronakriisin aikana suomalaiset ovat hyvin konkreettisesti nähneet eron sivarien ja varusmiesten käytettävyydessä poikkeusaikana. Varusmiehiä kyettiin esimerkiksi hyödyntämään Uudenmaan rajojen valvonnassa, mutta sivarit ovat jääneet näkymättömämpään rooliin. Reijosen mukaan pandemian aikana kaupungit ja seurakunnat ovat hyödyntäneet sivarien osaamista esimerkiksi ruuanjakotehtävissä. Myös ennen koronaa varusmiehiä on ollut helppo lähettää virka-aputehtäviin. Toisin on siviilipalvelushenkilöiden osalta, heistä kun ei ole olemassa reserviä, jonka voisi määrätä rauhan ajan tehtäviin.

Pidän itse uskottavana, että julkisen asevelvollisuuskeskustelun myötä siviilipalveluksen tehtäviä aletaan uudistaa ennemmin tai myöhemmin kokonaisturvallisuuden kannalta hyödyllisempään suuntaan. Näin poistuisi myös stigma sivarin funktiosta rangaista varusmiespalveluksesta kieltäytyviä. 

Reijosen mielestä asevelvollisuusjärjestelmä kokonaisuutena on tällä hetkellä ahdistusta herättävä. Vankeusrangaistus on hänenkin mielestään pelotteeksi rakennettu ja totaalikieltäytyjät kyllä tarvittaessa löytävät ”terveydelliset keinot” välttää palveluksen joutumatta vankilaan.

Vihreiden nuorten asepalvelusmalli sisältää joitain puutteita lukuunottamatta paljon kokeilemisen arvoisia asioita. Vähintäänkin kyseessä on rohkea avaus, joka ruokkii asevelvollisuuskeskustelua ja jota päättäjät voivat ehkä tulevaisuudessa käyttää ajattelunsa tukena, etsiessään toimivimpia ratkaisuja. 

Kuten Seppälä itsekin totesi, Vihreiden nuorten mallia olisi mahdollista kokeilla, jonka jälkeen kokeilusta saatu data voisi ohjata taas parempaan malliin. Keskustelunavausten määrän ja asevelvollisuuden kannatuslukujen jatkuvan laskun valossa on selkeää, että epätasa-arvoisen asevelvollisuuden parasta ennen -päiväys on jo ohitettu, ja jonkinlaisia peliliikkeitä on ryhdyttävä valmistelemaan pikkuhiljaa.

 

Siviilipalvelusjohtaja Mikko Reijonen. Kuva: Janne Ekman.