Varusmiespalvelus on ympäristö, jossa normaalin elämän valtasuhteet eivät aina päde. Vai kuinka usein siviilissä oman ikäisiä joutuu herroittelemaan tai käskeä siivoamaan? Säännöillä, oikeuksilla ja velvollisuuksilla on useimmiten järkevä tarkoitus. Siitä huolimatta etenkin niitä, joille tilanne on uusi – vasta auransa ansainneita alikkeja ja uusia alokkaita – käskyt saattavat usein hämmentää.
Ensisijainen velvollisuus on palveluksen perusta, “isänmaan ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen”, eli asevelvollisuus. Palveluksen koulutustavoitteet ja säännöt tähtäävät tähän tavoitteeseen.
Määräyksien ja käskyjen noudattaminen ovat edellytyksenä koulutuksen onnistumiselle. Sotilashierarkiassa alainen on siis velvollinen täyttämään esimiehen, eli esimerkiksi alikersantin tai kouluttajan, määräämät asiat. Jos alikersantti määrää järjestymään parijonoon, alaisen on toteltava käskyä. Erityisen tärkeää käskyjen noudattaminen on silloin, kun käsitellään esimerkiksi aseita. Määräyksien noudattamatta jättäminen eli niskoittelu tarkoittaa usein sotilasrikosta, josta käynnistetään esitutkinta.
Esitutkinta, esari, esa-pekka – tarkoittaa sotilasrikoksen tutkimista. Tutkimisen tekee usein yksikön päällikkö. Tässä kohtaa asian voi vielä oikaista: Jos palvelusrikosta ei ole tapahtunut tai se ei ole ollut alaisen syy, tutkinta keskeytetään.
Jos palvelusrikos on tapahtunut, määrätään kurinpitorangaistuksia. Sellaisia ovat esimerkiksi “käpyjen keräily”, eli ylimääräinen palvelus, poistumiskielto tai vakavammissa tapauksissa jopa kurinpitosakko.
Määräystä saa silti olla noudattamatta, jos käsky on laiton. Karkeasti käsky on laiton silloin, kun sillä ei ole koulutuksellista perustetta, se vaarantaa turvallisuuden, on epäoikeudenmukainen tai loukkaava. Noudattamiseen on jopa velvollisuus esimerkiksi silloin, kun esimiehen käskyn seurauksena aseita käsiteltäisiin vaarallisesti. Sinua ei mm. voida käskeä käyttämään asetta, johon ei ole koulutettu tai jonka toimintaa et ymmärrä. Oman tietämättömyyden paljastuminen on pienempi paha, kuin kaveria päähän ampuminen. Arkisemmin esimerkiksi kaappien päälle kiipeämisestä voi hyvin kieltäytyä siisteyspalveluksessa, sillä perusteella, että alainen saattaa tippua ja loukata itsensä.
Alaisen tehtävänä on toteuttaa määräys viipymättä ja huolellisesti. Jos siis määrätään hakemaan puun juurelle unohtunut pakki, matka mennään juosten. Jos punkka on käsketty särmättäviksi, sen ei ole tarkoitus oksentaa. Toisaalta esimiehen on myös mahdollistettava määräyksien oikea suorittaminen. Esimerkiksi tuvalta ei voi edellyttää täydellistä siisteyttä, jos siivoustarvikkeet ovat likaisia, niitä ei ole tai sipaan on annettu kohtuuttoman lyhyt aika.
Oma lukunsa on simputus, jonka tarkoituksena on nöyryyttää alaisia. Moni tuttu käytäntö, kuten rättisulkeiset silloin, kun se määrätään rangaistuksenomaisesti ja ilman mainintaa viikko-ohjelmassa, voi olla simputusta. Pinkan räjäyttäminen, fyysiset rangaistukset ja erityisesti sellaiset määräykset, jotka nolaavat alaista ryhmän edessä, ovat tuomittavia. Tällaisia käskyjä ei tarvitse eikä pidä noudattaa, vaan päinvastoin viedä ne simputtajan omalle esimiehelle (eli esimerkiksi alikersantin tekemä simputus yksikön päällikölle).
”Alikersanttien kannattaa olla tarkkana määrätessään rangaistuksia ja muutenkin ’pitäessään kuria’”
Jos käskyä epäilee laittomaksi, se kannattaa aina pyytää kirjallisena. Silloin alainen pystyy paremmin todistamaan asian.
Fyysiset suoritteet eivät ole usein rangaistuksia, jos ne määrännyt henkilö tekee ne samaan aikaan ja määrätyllä tavalla. Jos siis esimerkiksi kouluttaja tekee punnerruksia mukana, simputtamisen merkit eivät välttämättä täyty.
Alikersanttien kannattaa kuitenkin olla tarkkana määrätessään rangaistuksia ja muutenkin “pitäessään kuria”. Monet tavat runturivissä karjumisesta ja suihkuun unohtuneiden bokserien huutokauppaamiseen ovat hauskoja, mutta sääntöjen harmaalla alueella olevia asioita. Jos käy niin, että vitsillä nöyryyttää alaisia tai haukkuu joukkuetta esimerkiksi törkeällä kielenkäytöllä, se antaa usein vakavat perusteet kurinpitoon. Muutenkin tietysti kannattaa miettiä, onko nöyryyttäminen paras tapa ansaita alaisten kunnioitus.
Poissaolorikoksia ovat muun muassa saapuminen iltavapailta liian myöhään yksikköön tai lomille lähteminen turhan aikaisin. Toisaalta myöskään palvelus ei saa kohtuuttomasti ylittää viikko-ohjelmassa olevaa aikaa. Esimerkiksi iltavapaita ei voi kokonaan perua muuten kuin kirjallisesti. Alikersanttien kannattaa muistaa, että esimerkiksi Sotkuun jonottaville alokkaille on lähtökohtaisesti oltava mahdollisuus päästä sinne. Toisin sanoen, loputon sotilasarvojen tenttaaminen tai sen vaatiminen, että jonossa olisi iltavapaiden alettua tuijotettava vain edellä olevan niskaa, ei ole sallittua.
Kuuliaisuus- ja palvelusrikoksia taas ovat esimerkiksi niskoittelu, määräyksen täyttämisen viivyttely, vääränlainen puhuttelu tai palvelusohjesäännön rikkominen. Tämä pitää sisällään myös sotilaallisen käytöksen. Vaikka hatun pitäminen päässä ulkona tai “puhuttelu-esittely-asia” tuntuisi tarpeettomalta, ne ovat sääntöjä, joiden rikkomisesta voidaan rangaista. Vartiorikokseen saattaa syyllistyä esimerkiksi nukkumalla päivystäjän pöydällä. Muihin rikoksiin lasketaan esimerkiksi humalassa oleminen kasarmilla.
Yleisesti ottaen pitkälle pääsee järjenkäytöllä, sekä yhdistelmällä rohkeutta ja kuuliaisuutta. Sotilaalla täytyy olla kanttia kieltäytyä laittomista käskyistä ja viedä asia eteenpäin, mutta myös noudattaa niitä määräyksiä, joita kuri ja koulutus edellyttävät.
Varusmiesjohtaja pääsee pisimmälle määräämällä vain sellaisia asioita, joihin hänellä on valtuudet. Simputtamiseen, kiusaamiseen tai ylimääräiseen runnuttamiseen harvemmin on.
Oikeuksien ja velvollisuuksien lisäksi tärkein ohje sekä alaisille että esimiehille koskee reiluutta ja oikeudenmukaisuutta.
Alaisen kannattaa ymmärtää, että esimies täyttää yleensä vain itse saamaansa käskyä. Jos osasto ei marssi muodossa, hän saa rangaistuksen omalta esimieheltä. Jos esimies yrittää parhaansa ja on oikeudenmukainen, ei ole mitään syytä aiheuttaa hankaluuksia niskoittelulla.
Esimiehen taas on hyvä muistaa, että erityisesti alokkaat ovat uuden edessä ja jokainen alainen on yksilö. Jotkut osaavat totella heti ja toisten kanssa on käytettävä pelisilmää. Alaisten nöyryyttämisellä on usein lyhyet jäljet – alokkaat tottelevat vain entistä vähemmän tai tekevät vain erikseen käsketyt asiat.
Hyväksi havaittu keino on antaa hyvää palautetta hyvästä toiminnasta ja välttää ylilyöntejä rangaistuksissa.
TEKSTI: SANTERI SAARINEN
