19 joukko-osastoa, yli 20 000 varusmiestä, noin 250 erityistehtävää – vuosittain.
On yksinkertaisesti mahdotonta, että kutsuntatilaisuudessa palveluspaikasta päättävä skappari tuntisi kaikki ne erilaiset tehtävät, joissa tuleva varusmies voisi erikoisosaamistaan hyödyntää. Ja vaikka tieto erilaisista tehtävistä olisikin olemassa, ei varusmiesten erityisosaamista osata silti aina tunnistaa.
Puolustusvoimat kyllä yrittää kerätä tietoa. Ennen palvelukseen astumista tulevia alokkaita pyydetään täyttämään muun muassa heidän osaamistaan kartoittava esitietolomake. Palveluksen alussa jokainen alokas käy yksikkönsä päällikön kanssa kahdenkeskisen keskustelun. Kompastuskivi on siinä, että hartaudella kerätyn tiedon käsittelevät ihmiset.
On kohtuuton ajatus, että lentokoneapumekaanikkoja kouluttavan tulisi tuntea myös vaikkapa kyberpuolustuksen tehtäväkenttä ja osaamisvaatimukset. Tai että Kuljetuskomppanian päällikön tarvitsisi tunnistaa, kenen kielitaito on riittävän pätevä Pääesikunnan tiedusteluosastolle. Kumpikin esimerkki on silti elävästä elämästä.
Nykyinen malli ei toimi. Siksi koko prosessi tulisi automatisoida. Ennen palvelukseen astumista tapahtuvaan Puolustusvoimien ja asevelvollisten väliseen viestintään on rakennettava nykyaikaiset välineet, koska erityisosaamisen tunnistaminen ja hyödyntäminen on sekä yksilön että yhteiskunnan etu.
On kohtuuton ajatus, että lentokoneapumekaanikkoja kouluttavan tulisi tuntea kyberpuolustuksen tehtäväkenttä ja osaamisvaatimukset.
Askelia oikeaan suuntaan ollaan ottamassa, sillä Puolustusvoimien on määrä ottaa vuoden 2017 aikana käyttöön sähköinen hakuprosessi. Siinä asevelvollinen tunnistautuu esimerkiksi verkkopankkitunnusten avulla ja tunnistautuminen mahdollistaisi muun muassa automaattisen koulutustietojen keräämisen. Tämän lisäksi huomioon olisi otettava myös asevelvollisen itsensä syöttämät tiedot.
Automatisointi mahdollistaisi älykkäämmän valintamenettelyn, sillä parhaiten soveltuvat varusmiehet ja heille parhaiten soveltuvat tehtävät kohtaisivat. Halukkaille ja sopivaa erityisosaamista omaaville joukko-osasto voitaisiin määrätä tulevan palvelustehtävän perusteella, ei kotipaikkakunnan sijainnin mukaan. Samalla perusyksiköissä vapautuisi aikaa olennaiseen: sodanajan joukkojen kouluttamiseen.
Osaamisen tunnistaminen ja hyödyntäminen palveluksen aikana on osa prosessia. Sen lisäksi osaaminen on tunnustettava vielä palveluksen jälkeenkin. Varusmiesliiton tavoiteohjelmassa todetaan, että varusmiespalveluksessa saatu osaaminen olisi kyettävä muuttamaan hyväksytyiksi osaamis- ja työtodistuksiksi. Asevelvollinen on asevelvollinen intin jälkeenkin, ja motivoitunut reserviläinen on Suomen puolustuksen selkäranka.
Hanna Tuulonen
Päätoimittaja
