Punkbändi Klamydian kappale “Mä lähden himaan” on ollut kotiutuvien varusmiesten tunnusbiisi saapumiserästä toiseen jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan.
Teksti: Maisa Hyttinen
Kuvat: Bengt Henriksson, Photorox
Mä lähden himaan, mä lähden himaan / Ei iske enää mikään, ei mua määrää vääpelikään / Juhannus, joulu ja uusvuosi kiinni / Pois kun pääsen kuplii viini
Kysyimme kappaleen kirjoittajalta, Klamydian keulahahmo Vesku Jokiselta, kuinka “Mä lähden himaan” syntyi. Idea ja kertosäe muodostuivat jo Veskun omana alokasaikana, mutta niillä aamuilla sellaista biisiä ei kehdannut vielä lauleskella.
– Se tuli alun perin tehtyä varusmiesbändille, joka soitti meillä AUK:in loppujuhlassa. Siinä kävi kuitenkin niin, että meillä oli Klamydia pystyssä jo silloin ja meidän jätkät omi biisin saman tien. Enkä mä kyllä hanttiin pannut, mun mielestä oli kiva, että jätkät diggas.
Oman bändin lisäksi myös inttikaverit innostuivat
– Tehtiin biisi studiossa ja toin sen meidän saapumiserälle. Soitin sen kerran ja nehän innostui aivan täysin. Siihen aikaan oli c-kasetteja, niin porukka äänitti 90 minuutin c-kasetin täyteen. Sitä sitten veivattiin aivan hullun lailla.
“Mä lähden himaan” julkaistiin vuonna 1991 albumilla Los Celibatos ja se on yksi Klamydian sitkeimmin elämään jääneistä kappaleista. Sitä on kuunneltu pelkästään Spotifyssa yli kaksi miljoonaa kertaa. On kuitenkin syytä huomioida, että Spotify tuli markkinoille 15 vuotta “Mä lähden himaan” julkaisemisen jälkeen.
Biisin ikoninen asema tuntuu tottakai hyvältä ja muistuttaa tekijäänsäkin siitä, millaisella riemulla kotiin lähdettiin.
– Silloin en ajatellut tekeväni hirveetä hittiä, mutta kyllä siitä on tässä vuosien varrella tullut aikamoinen teos. Se oli vähän vahinko koko juttu.
Nyt se paska ohi on / On riemu juupel mahdoton / Tuosta portista juoksen helvetin lujaa, vapaana miehenä pitkin kujaa / Nyt vipinää tennariin ja Konsta lähtee siviiliin
Veskulle ja Klamydialle tuttuun tyyliin sanoitus saattaa koetella huumorintajua. Kappaleen julkaiseminen aivan kotiinlähdön kynnyksellä ei tuntunut hyvältä ajatukselta.
– Kun me seistiin siinä viimeisessä muodossa ja oltiin pantu kaikki hassut tj-lätsät päähän ja mitä nyt siihenkin aikaan oli, niin ajattelin, että saatana, ne on saaneet selville, että mä olen tehnyt tommosen biisin. Jumalauta jos ne kuulee sen ennen kuin lähden, niin ne ei päästä mua pois täältä.
– Rupesivat siinä sitten, että Jokinen on vissiin tehnyt jonkun laulun. Saataisko me kuulla se. Sain jotenkin venkoiltua asian niin, että laitoin kasetin soittimeen, painoin playta ja lähdin saman tien marssimaan ulos portista enkä katsonut taakseni. Kuulemma naureskelivat, vaikka eihän se kaikkein mairittelevin kappale ole.
Ei kapteeni lomaa myönnä, anomus perseeseesi työnnä / Ei oo enää ympärillä aitaa, ei oo päällä peltipaitaa / Mä hävijäjille pokkuroin ja ykstoista kuukautta pahoin voin
Punttaaminen voi olla nykyvarusmiehelle vieraampi termi, mutta luvaton poistuminen varuskunta-alueelta saattaa kuitenkin käydä mielessä palveluksen aikana. Amerikkalainen punkbändi Ramones oli 90-luvulla kovassa huudossa ja keikalle oli päästävä intistäkin.
– En muutenkaan ollut suoraan sanottuna ihan mallikelpoisin alikessu. Olin meidän saapumiserän ensimmäinen punttaaja, kun Ramones soitti Turussa. En saanut lomakokeita läpi, vetelin autolla Turkuun ja tulin parin päivän päästä nöyränä poikana takaisin. Sain 15 päivää poistumiskieltoa.
Aika kultaa inttimuistotkin
Vesku suoritti oman varusmiespalveluksensa Vaasan varuskunnan rannikkopatteristossa vuonna 1990. Vaikka palveluksen sisältöä on sittemmin päivitetty moneen kertaan, ovat tunnelmat vuosikymmenten takaa varsin tuttuja.
– Jälkeenpäinhän se tuntuu niin kultaiselta ja ihanalta, mutta sanotaan nyt suoraan, että kyllä se suurimmaksi osaksi vitutti. Ei se hienoa ollut, mutta en mä sitä poiskaan vaihtaisi.
– Oli hyvinkin paljon hauskoja hetkiä. Oli hyvä porukka, hyvä huumori ja hyvä meininki. Mutta kaikki se ihmeellinen nysvääminen, käkkiminen ja odottaminen, niin kyllä siinä välillä hermot paloi. Veikkaan, että jaan nämä tuntemukset aika monen varusmiehen kanssa.
Lyhyet kertausharjoitukset oli helpompi ottaa huumorilla – sieltä kun tietää pääsevänsä nopeasti pois. Asevelvollisuuden tärkeydestä ei kuitenkaan ole kahta sanaa.
– Olen pitänyt Suomen puolustuksen ylläpitoa aina aika tähdellisenä, kun tietää kuitenkin mikä perkeleen naapuri meillä on. Täällä on hyvä olla varuillansa.
– Varusmiespalvelus on erittäin järkeenkäypä juttu. Vaikka siellä tämmöstä turhaakin diipadaapaa on, niin kyllä se on asiatouhua kokonaisuudessaan.
Sota Euroopassa ensin pysäytti ja pisti sitten toimimaan. Klamydia myi omaan tyyliinsä suunniteltuja paitoja, “ihmiset ostivat niitä perkeleesti” ja keräys tuotti lyhyessä ajassa kymmeniä tuhansia euroja ukrainalaisten hyväksi. Sodan syttyminen yllätti, mutta toisaalta ei kuitenkaan.
– Kyllähän se oli odotettavissa, että jotakin aivan ääliömäistä tulee tapahtumaan. Ajattelin, että siellä taas kalistellaan sapelia ja pullistellaan rajalla, mutta suorasta hyökkäyksestä hieman hämmästyin. Mutta ei se loppuviimein yllätä. Kaikki sympatiat ovat ukrainalaisten puolella.
Uutta tuotantoa ja “helvetillinen keikkakesä”
Vesku on Klamydian ainoa alkuperäisjäsen, mutta vuonna 1988 perustettu bändi on levyttänyt ahkerasti koko uransa ajan. Tällä hetkellä tuotanto kattaa 20 albumia ja yli 450 kappaletta. Ja uuttakin on tulossa!
– Meiltä on tulossa neljän biisin EP “Näsinneula näkyy”. Nimikkobiisi kertoo Tampereen meiningistä ja muistoista, kun mekin ollaan vietetty siellä paljon aikaa. Joskus sympaattiset mestat saa runosuonen kukkimaan ja tulee biisejä.
– Siellä on myös yks biisi, “Voimaa”, joka kertoo siitä, kun suurin osa urheilijanuorista ei ole aivan maailman parhaita, mutta kuitenkin jaksavat sitkeästi roikkua ja pelata mukana. Sillä saa paljon. Pelasin itsekin aikoinaan lätkää ja välillä istuin vilttiketjussa, mutta olin mukana myös all stars -kokoonpanossa. Vaikkei harrastukset aina mene maaliin, on kuitenkin hyvä olla mukana hyvällä meiningillä ja muistaa, että elämässä on paljon muutakin.
EP ilmestyy epäonnen päivänä, perjantaina 13. toukokuuta. Tiedossa on kuitenkin tuttua taattua Klamydiaa.
– Tehtiin se helvetin hyvällä fiiliksellä, bändi oli tosi kovassa iskussa ja mun mielestä ne biisit on tosi onnistuneita. Uskon, että jää päähän soimaan, kun pistää pyörimään.
Koronan jälkeen musiikista päästään nauttimaan vihdoin myös livenä. Klamydiankin keikkakalenteriin on merkitty jo yli kolmekymmentä festaria, ja tulevana kesänä aiotaan soittaa kaikkien menetettyjenkin keikkojen edestä.
– Kyllähän me ollaan keikkoja tehty se mitä ollaan pystytty. Muutama kymmenen, mutta ei se ole lähelläkään semmoista määrää mitä olisi pitänyt. Kahden vuoden aikana jouduttiin perumaan 150 keikkaa. Siinä meni niin pitkä penni, ettei viitsi edes sanoa. Mutta tehtiin välissä yksi pitkäsoitto ja tuo EP.
Veskun eväät siviiliin
Ensimmäinen tavoite on, että kotiutumisbileistä selvitään ehjin nahoin. Sen jälkeen kannattaa uhrata ajatus sille, mitä intistä pohjimmiltaan jäi käteen.
– Muistakaa armeijasta saadut taidot ja lupaus tälle isänmaalle. Tällaisina aikoina varsinkin, jos joku on tärkeää, niin maanpuolustustahto.
– Mä olen elänyt elämäni aika omalla tavallani, enkä ole tehnyt joka suhteessa maailman järkevimpiä ratkaisuja. Tässä on menty välillä vähän tuurilla ja onnella, välillä tiedolla ja välillä sisulla. Mutta se kannattaa muistaa, että pää menee seinän läpi, kun aikansa hakkaa. Ja jos tulee vastoinkäymisiä, niin se on elämää vaan. Tulta päin!
