Lattialla istuminen junassa ei tee varusmiehestä ihmisenä eikä sotilaana yhtään sen parempaa.

Teksti Jiska Gröhn

Kaikki varusmiespalveluksen käyneet tietävät, kuinka valtava määrä perinteitä varusmiespalveluksen aikana opitaan. Puolustusvoimilla on pitkä historia ja se kantaa mukanaan korvaamattoman arvokkaita, virallisia ja epävirallisia, perinteitä. Mutta myös niitä vähemmän arvokkaita.

Hyvät perinteet tukevat yksittäistä taistelijaa ja koko sotilasyhteisöä. Paraatit, kilpailut ja kovat suoritukset ovat parhaimmillaan ikimuistoisia ja ainutlaatuisia hetkiä. Erilaiset tunnukset, kuten liput ja koulutushaaramerkit luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja kukapa ei tietäisi, mikä merkitys kunnia- ja arvomerkeillä on sotilaille.

Epävirallisetkin perinteet voivat toimia virallisten perinteiden tavoin joukkoa tukevasti tai vähintäänkin harmittomasti. On aamukampoja, päivän pokémoneja, marssilauluja ja inttislangia. Mutta valitettavasti moni epävirallinen perinne on tarpeeton ja hajottaa enemmän kuin rakentaa joukkoa. Pahimmillaan esiintyy erilaisia simputuksen muotoja, joihin Puolustusvoimat on kylläkin pyrkinyt puuttumaan. Kovat suoritukset, raskaat harjoitukset ja tarkoituksenmukainen sotilaskuri eivät kuitenkaan ole simputusta.

Paikoin ylemmän sotilasjohdon käskyt jätetään kuitenkin huomiotta ja omia, vääriä perinteitä jatketaan. Yksittäiset sotilaat eivät aina rohkene joukon paineesta johtuen puuttumaan väärinkäytöksiin. Puolustusvoimien tulisi puuttua pontevammin näihin epäkohtiin.

Mutta aivan oma lukunsa ovat nämä siviilit ja reserviläiset, jotka tuntuvat haluavan estää kaiken varusmiesten aseman parantamisen. Heidän mielestään varusmiehillä pitäisi olla kurjaa ihan vain periaatteesta. Tätä mieltä on esimerkiksi perussuomalainen varakansanedustaja Vilhelm Junnila, joka blogissaan arvostelee Varusmiesliiton vaatimusta saada varusmiehille paikkaliput lomakuljetuksiin.

Lattialla istuminen junassa ei tee varusmiehestä ihmisenä eikä sotilaana yhtään sen parempaa. Onnettomuustilanteessa sen sijaan on suurempi riski siihen, että sotilaasta tulee huonompi, jopa käyttökelvoton. Kova ja tarkoituksenmukainen koulutus tekee varusmiehistä hyviä sotilaita. Sellaiset idioottimaiset perinteet, joiden mukaan nykyvarusmiehellä tai seuraavalla saapumiserällä on oltava kurjaa siksi, että itsellänikin oli, saa heittää romukoppaan. Paljon enemmän tarvittaisiin kiitosta ja kunnioitusta niitä nuoria kohtaan, jotka yhäkin antavat tietyn ajan elämästään käyttöön meidän kaikkien turvallisuuden ja yhteisen hyvän takia.

Kirjoittaja on Varusmiesliiton liittohallituksen jäsen ja aliluutnantti reservissä. 

 

Kuva Eetu Lehmusvaara