Tasa-arvo on yhteiskunnan tärkeimpiä perusarvoja.

Teksti Matias Mattila Kuva Juho Mäki-Lohiluoma

Uskotellaan itsellemme oikein kovasti, että musta on valkoista ja keisarilla tosiaankin on uusi, komeudessaan vertaistaan hakeva vaateparsi. Kyllä se alkaakin todelta tuntua, kun sitä riittävän monta kertaa toistetaan.

Keskustelu asevelvollisuuden suurimmasta tasa-arvo-ongelmasta, sukupuolisesta epätasa-arvosta, on usein tällaista absurdia asioiden ympäripuhumista. Mistä tahansa näkökulmasta tarkasteltuna vain miehiä koskeva asevelvollisuus on tasa-arvon kannalta ongelmallinen, ja myös perustuslain takaaman yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Miksi siitä puhutaan niin vähän ja niin typerästi?

Aloitan oman varusmiespalvelukseni noin 25 000 muun nuoren miehen kanssa parin vuoden sisällä. Se viivästyttää opiskelua ja työelämään siirtymistä jopa varsinaista kestoaan enemmän erilaisten epäsuorien vaikutusten vuoksi. Pystyisin varmasti keksimään puolen vuoden tai vuoden ajanjaksolle omalta kannaltani kehittävämpääkin tekemistä, esimerkiksi opiskelua. En taatusti ole ajatuksieni kanssa yksin.

Silti se ei ole ongelma.

Yleinen asevelvollisuus on maanpuolustuksemme kivijalka, johon jokainen on velvollinen osallistumaan, ja tuon velvollisuuden täyttäminen on vain kunnia-asia. Ongelma on se, että tuo velvollisuus koskee vain miehiä. Aikana, jolloin tasa-arvo on yhteiskunnan tärkeimpiä perusarvoja, on yhtä sukupuolta sorsiva järjestelmä täysin kestämättömällä pohjalla. Me miehet menemme armeijaan tai vankilaan, naiset useimmiten opiskelemaan tai töihin.

Asiaa käsittelevän keskustelun tasoa tai oikeammin mielettömyyttä kuvaa silloisen presidenttiehdokkaan, nykyisen kansanedustajan Eva Biaudetin vaalitentissä antama vastaus kysymykseen asevelvollisuuden tasa-arvoisuudesta. Biaudet väisti kysymyksen näppärästi kääntämällä asetelman ylösalaisin: itse asiassa naiset olivatkin järjestelmän kärsivä osapuoli, sillä heidän vapaaehtoista asepalvelustaan edeltävä lääkärintarkastus on maksullinen.

Tarvittavat työkalut palveluksen tasa-arvoistamiseksi ovat jo olemassa: naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suoritusmahdollisuuksia on varaa kehittää, ja myös siviilipalvelus on täysin soveltuva naisille. Mahdollista olisi myös perustaa kokonaan uusi koulutushaara Puolustusvoimien yhteyteen, jonka tarkoitus olisi kouluttaa erityisesti naisia maanpuolustukseen liittyvissä tehtävissä. Tämä vaatii toteutuakseen sekä oikeanlaisen poliittisen tahtotilan että Puolustusvoimille tähän tarkoitukseen budjetoitavia määrärahoja.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Loputtomiin nykyinen epätasa-arvoinen asevelvollisuus ei voi jatkua. On suhteellisen varmaa, että asiaan tulee jonkinlainen muutos ennemmin tai myöhemmin.

Mieluummin ennemmin.

 

Kirjoittaja on lukiolainen ja Varusmies-lehden kesätoimittaja.