Siivosimme likaista tupaa likaisilla välineillä, ja lopputulos oli sen näköinen.

 

”Mitä täältä löytyykään, tähtipölyä!” alikersanttini huudahtaa hinattuaan kätensä läpi alokastuvan lattian. Edessä on uusintatarkastus, vaikka olemme 12 miehen voimin juuri kuuranneet tuvan lattiasta kattoon.

Mielestämme tupa on niin puhdas, kuin se vain tarjolla olevilla välineillä voi olla.

Tuosta hetkestä on nyt kulunut riittävän kauan, että se naurattaa. Silloin otti päähän. Ei siksi, että alikersanttimme olisi ollut epäreilu, vaan siksi, että tarjolla olevat välineet olivat onnettomia.

Mikrokuituliinoja, joista oli jo monta vuotta sitten kadonnut sekä mikro että kuitu. Edellisenä päivänä niistä oli kadonnut myös puhtaus. Se, jonka vastuulla liinojen vaihtaminen oli, ei hoitanut hommiaan.

Siivosimme likaista tupaa likaisilla välineillä, ja lopputulos oli sen näköinen.

Huomessa ilmestyvässä lehdessä käsitellään kasarmien sisäilmaongelmia, jotka ainakin Varusmiesliitolle tulevista yhteydenotoista päätellen ovat aivan todellisia ja edelleen valitettavan yleisiä.

Kun nyt palaan takaisin alokasajan tähtipölyyn, kaikkeen kasarmin siivoamiseen käytettyyn aikaan ja sillä saavutettuihin heikkoihin tuloksiin, ei voi olla ajattelematta osan sisäilmaongelmista johtuvan puhtaasti huonosta siivouksesta.

Omalla alokaskaudellani kasarmin siivoaminen opastettiin erillisellä oppitunnilla, jolla alan ammattilainen kertoi tarkat ohjeet taisteluun bakteereita ja pölyä vastaan. Pääkohdat muistan edelleen: ensin nihkeällä mikrokuituliinalla, sitten kuivalla, jotta liina voi imaista pölyn sisäänsä. Korkealle ei saanut kiivetä, sähkörasiaan ei saanut työntää edes sormiaan eikä vettä saanut käyttää liikaa, sillä se voisi johtaa homeongelmiin.

Hyviä ohjeita. Ainoa ongelma oli, että niitä ei mikrokuiduttomilla liinoilla voinut noudattaa. Roskat lähtivät mutta pöly jäi.

Yksittäisen komppanian yksittäisen saapumiserän kokemuksia ei kannata yleistää. Osaan edelleen valitettavan yleisistä sisäilmaongelmista voi kuitenkin olla miljoonasaneerauksia edullisempi ratkaisu: paremmat siivousvälineet, ja aiempaa parempi opastus niiden käyttöön.

Homeongelmiin se ei kuitenkaan tehoa, joten myös kasarmien saneerauksia tarvitaan. Niiden kohdalla voidaan kysyä, ovatko prioriteetit kohdallaan, jos puolustushallinnon rakennusten vuosittaisesta investointisummasta vain 10-15 prosenttia käytetään varusmiesten käytössä olevien kasarmien korjauksiin. Terveellisen sisäilman kun tulisi olla itsestäänselvyys.

Varsinkin, jos rakennuksessa oleskelu ei ole vapaaehtoista.

 

Juho Mäki-Lohiluoma

Päätoimittaja

 

Teksti on Varusmies-lehden vuoden 2015 neljännen numeron pääkirjoitus. Lehti ilmestyy painettuna versiona viisi kertaa vuodessa.