Heinäkuussa Puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluva ylikersantti Juho Pylvänäinen osallistui Helsinki-Prideen virka-asussaan. Puolustusvoimien viestinnästä paistoi läpi linjauksen puuttuminen sekä se, että vähemmistöjen asema Puolustusvoimissa on tabu.

Helsingin Sanomat uutisoi 11. elokuuta jopa satojen salaavan homoutensa varusmiespalveluksen aikana. Yksi heistä oli 2/14-saapumiserässä palvellut 23-vuotias Severi Ruohonen.

Ruohonen kertoo Varusmies-lehdelle olleensa aina varsin avoin seksuaalisesta suuntautumisestaan ennen varusmiespalvelusta, ja hän piti itsestäänselvänä, että voisi olla avoin myös intissä.

“Ennen armeijaa ajattelin, että voin kertoa. Olen muutenkin todella avoin, joten miksi salaisin sitä.”

Peruskauden alussa ajatus kuitenkin muuttui, kun Ruohonen jutteli tupalaistensa kanssa Santahaminasta: muut luulivat, ettei siellä ole lainkaan alokaskoulutusta.

“Sanoin, että veljeni poikaystävä on ollut siellä juuri. Kaikki hiljenivät ja olivat ‘Ai sun veljen poikaystävä?’”

Tapaus yllätti täysin Ruohosen, jolle homoseksuaalisuudesta puhuminen oli ollut aivan luonnollista. Tupalaisten reaktio sai hänet miettimään asiasta puhumista uudestaan.

“Okei, ehken sano.”

Ruohonen kertoo tuntevansa paljon homoja, joista suurin osa on käynyt varusmiespalveluksen. Vain yksi tutuista on suorittamassa siviilipalvelusta.

“En tiedä ainuttakaan homoa, joka olisi käynyt intin ja ollut avoin siellä. Suurin osa ei kerro sitä, vaan palveluksen jälkeen ne sanovat: ‘Ainiin! Minulla on poikaystävä.’”

Ruohonen ei ole nähnyt tarpeelliseksi kertoa entisille tupalaisilleen vieläkään, vaikka WhatsApp-ryhmä onkin edelleen pystyssä.

Artikkelissaan Helsingin Sanomat kysyi yhdeltä tuvalliselta varusmiehiä, miten he suhtautuisivat, jos heidän tupakaverinsa olisi homo.

Vastaukset olivat positiivisia, eikä ketään haastatelluista vaikuttanut kiinnostavan.

“Ei se hetkauta minun elämääni suuntaan tai toiseen”, Samu Salopaasi vastaa lehden haastattelussa.

”Jokainen saa olla sellainen kuin on”, Sanna Tiihonen puolestaan kommentoi Helsingin Sanomille.

Ruohonen ei kuitenkaan usko, että kulttuuri olisi muuttunut Puolustusvoimien sisällä näin paljon, sillä maastopuvutonkaan maailma ei ole muuttunut kahdessa vuodessa merkittävästi. Ruohonen uskoo suhtautumisen vaihtelevan paljon tuvittain.

“Luulen, että oma erikoistumiskauden tupani olisi ollut ihan ok sen asian kanssa. Mutta koska peruskauden tuvassa oli sellaista, ajattelin, että en kerro ollenkaan”, Ruohonen muistelee.

Ruohonen ei usko, että seksuaalisen suuntautumisen paljastamisesta olisi varsinaisesti käynyt mitään, mutta ei halunnut ottaa riskiä.

“Se olisi ollut varmaan kiusallista, koska siellä alokastuvassa oli muutama tosi homofobinen. Olisivat varmaan ajatelleet, että katselen niitä suihkussa, vaikka en tietenkään. Varusmiesjohtajien silmätikuksi siinä olisi varmaan joutunut.”

Homoseksuaalisuuden salaaminen ei ollut Ruohosen mukaan hankalaa intissä, vaikka hajottavassa ympäristössä se turhautti entisestään. Esimerkiksi keskustellessa nais- tai parisuhdeasioista hän osallistui, mutta jätti vain mainitsematta sukupuolet.

Vahvasti heteronormatiivisessa ympäristössä kukaan ei edes ajatellut epäillä Ruohosen seksuaalista suuntautumista.

Teksti Miika Kosloff