Vaihtoehtoisia polkuja palveluksen päätyttyä

Teksti: Saana Sjöblom-Hasselblatt
Pääkuva: Hanna Tuulonen

Onko kotiutuminen edessä? Kolme reserviläistä kertovat, miten he ovat hyötyneet varusmiespalveluksesta myöhemmin uralla ja elämässä.

Oman alan tehtäviin

Julia Häkkilä aloitti varusmiespalveluksen 2/16-saapumiserässä toiveenaan päästä oman alansa tehtäviin. Hän on koulutukseltaan lähihoitaja ja on työskennellyt sairaalassa jo kymmenen vuotta. Lääkintäaliupseerin tehtävään pääseminen Porin prikaatissa oli Häkkilälle enemmän kuin mieluista, ja lisäoppi palveluksessa vahvisti hänen tulevaisuuden suunnitelmiaan lääkinnän parissa.

– Haaveilin naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamisesta jo teininä, mutta halusin tehdä ammattikoulun jälkeen aluksi jonkin verran töitä. Niinpä kehitin ensin osaamistani hoitoalalla ja aloitin palveluksen vasta, kun aloin kaivata vaihtelua arkeen, Häkkilä kuvailee.

Suurin syy siihen, miksi Häkkilä hakeutui palveluksessa lääkintäjoukkoihin, oli voidakseen hyödyntää hoitoalan osaamistaan myös kentällä. Hän halusi kehittää ja syventää omaa tietotaitoa oppimalla Puolustusvoimien käytäntöjä – ja siihen hän sai erinomaisen mahdollisuuden 347 palveluspäivän ajan.

– Palvelustehtävä vastasi hyvin odotuksiani. Vuoden palvelus auttoi ymmärtämään Puolustusvoimien organisaatiokulttuuria ja lääkintäalan toimikenttää. Opin esimerkiksi erilaisia taisteluensiavun taitoja ja pääsin harjaantumaan alaisten johtamisessa, Häkkilä toteaa.

Julia Häkkilä haki palveluksessa lääkintäjoukkoihin voidakseen hyödyntää hoitoalan osaamistaan kentällä. Kuva: Julia Häkkilä

Jo ennen palvelustakin hoitoalalla työskennellyt Häkkilä yllättyi siitä, miten paljon hän sai varusmiehenä vastuuta ensihoitopaikan johtamisessa. Hänelle annettiin paljon tilaa tehdä omia ratkaisuja. Myös harjoituspäivien määrä maastossa oli jotain, mitä hän ei ollut osannut täysin odottaa. Maastoharjoitukset olivat Häkkilän mukaan kuitenkin jälkikäteen ajateltuna parasta oppia, sillä hän kertoo varmuuden ja osaamisen vahvistuneen toistojen kautta. Hyvin suoritettu palvelus motivoi häntä hakemaan opiskelemaan vielä sairaanhoitajaksi aamujen päätyttyä.

– Haluaisin työskennellä tulevaisuudessa kenttäsairaanhoitajana Puolustusvoimissa. Uskon, että lääkintäaliupseerin palveluksesta ja hoitoalan koulutuksesta on paljon hyötyä, jos haluaa suunnata joko Puolustusvoimiin tai esimerkiksi ensihoidon alalle, Häkkilä tuumii.

Reserviin siirtyminen sujui Häkkilältä kivuttomasti, kun hän sai palata vakituiseen toimeensa sairaalassa. Varusmiespalveluksen suorittaminen opetti hänen mielestään myös opiskelussa ja siviilityössä hyödyllisiä asioita kuten johtamis- ja ihmissuhdetaitoja.

– Osaan jakaa tehtäviä nykyään paremmin työkavereille, ja näen miten asiat kannattaa tehdä kustannustehokkaasti. Armeijassa opittu ennakointitaito auttaa lieventämään kiirettä sairaalamaailmassa. Olen myös oppinut sekä ajanhallintaa että tehtävätaktiikkaa ja ymmärrän, miten työt voidaan tehdä yhdessä mahdollisimman tehokkaasti, Häkkilä luettelee.

Vaikka Häkkilän mielestä on hienoa päästä tekemään palveluksessa sitä mitä haluaa, hän huomauttaa, että kaikki eivät välttämättä pääse haluamaansa tehtävään. Puolustusvoimissa kun on täytettävä tietyt tehtävät organisaation toiminnan takaamiseksi. Häkkilä muistuttaa kuitenkin, että armeijassa on monta mielenkiintoista tehtävää, joita ei tulisi aluksi valittua vähäisen tiedon vuoksi. Asepalvelus antaa nuorille aikuisille hänen mielestään tehtävästä huolimatta mahdollisuuden kehittyä.

– Suosittelen kokeilemaan rohkeasti uusia haasteita eri tehtävien ja johtamiskoulutuksen suhteen. Varusmiespalvelus antaa parhaimmillaan myös yhteisöön kuulumisen tunteen ja tärkeitä ystävyyssuhteita, Häkkilä lisää.

Julia Häkkilä ryhmätaitokilpailun marssiosuudella. Kuva: Julia Häkkilä

Sotilasuralle

Kun Janica Laine hakeutui palvelukseen, ei hänellä ollut selkeää suunnitelmaa tietystä koulutuslinjasta. Hän tavoitteli tulevalta koitokselta eniten itsensä haastamista, joten hän ei ollut suunnitellut mitä haluaisi tehdä armeijan aikana. Laine päätti kuitenkin kirjoittaa esitietolomakkeeseen toiveeksi sotilaspoliisilinjan – ja hänen onnekseen toive toteutui.

– Palveluksen alkaminen oli pieni järkytys, mutta siitä selvittyäni olin tyytyväinen valintaani. Sotilaspoliisin peruskurssi alkoi heti silloisella peruskoulutuskaudella, jonka jälkeen jatkoin vielä sotilaspoliisialiupseerikurssille, Laine kertoo.

Mieluisinta palveluksessa oli Laineen mielestä asioiden yksinkertaisuus. Hän piti muun muassa siitä, että kaikki toimivat yhtenäisesti aina pukeutumisesta harjoituksiin asti. Myös joukkueen muodostuminen tiiviiksi porukaksi niin nopeasti yllätti. Laineesta mieluisinta koulutuksessa oli sen laajuus ja monipuolisuus sekä se, ettei vaikeuksia tarvinnut kohdata koskaan yksin hyvän ryhmähengen ansiosta.

– Palveluksessa tehtiin mielestäni paljon mieluisia tehtäviä. Armeija oli minulle jopa mahdollisuus rauhoittua, kun yksityiselämä jäi pakosta todella vähäiseksi. Haastavinta oli olla erossa kissoistani, Laine toteaa.

Porin prikaatin Esikuntakomppanian sotilaspoliisilinja on edelleen merkittävä osa Laineen arkea. Hän aloitti siellä nimittäin sopimussotilaana heinäkuussa 2017 vain pari viikkoa kotiutumisen jälkeen. Ajatukset sotilasuralle jatkamisesta tulivat Laineelle mieleen vasta oman johtajakauden aikana, vaikka hänen ensimmäinen urahaave oli aikanaan poliisi isoisänsä inspiroimana. Sopimus muuttui huhtikuussa 2018 määräaikaiseksi virkasuhteeksi samaisessa yksikössä.

– Tehtäväni on kouluttaa sotilaspoliisijoukkuetta. Työhöni kuuluu esimerkiksi viikko-ohjelmien laatiminen, erilaisten aineistojen kerääminen ja yksikkömme ajoneuvoista vastaaminen, palvelusarvoltaan kersantti Laine luettelee.

Työssä Puolustusvoimilla on Laineen mukaan parasta se, ettei yksikään työpäivä ole samanlainen. Yleensä henkilökunta hänen yksikössään aloittaa koulutukset aamukahdeksalta, mutta se voi tarkoittaa kaikenlaista esimerkiksi taistelusta rakennetulla alueella optiikan käyttöön tai ampumakoulutuksesta jalkaväen taisteluun metsämaastossa. Joskus päivä kuluu puolestaan pitkälti suunnittelutehtävien parissa tietokoneella.

Laine painottaa yhteishengen tärkeyttä myös työelämässä. Puolustusvoimissa kollegat ovat paljon tekemisissä toistensa kanssa, kun he jopa asuvat ajoittain saman katon alla sotaharjoituksissa. Laine kehuu työkavereiden puhaltavan aina yhteen hiileen. Omaa rauhaa ja tilaa saa kuitenkin tarvittaessa, eikä kenenkään oleteta olevan juttutuulella vuorokauden ympäri.

– Työkaverit ovat ehdottomasti mieluisinta työssäni. Tämä yhteisö on tällä hetkellä suuri rikkaus elämässäni, Laine iloitsee.

Koulutukseltaan Laine on lentokoneasentaja, mutta hänellä on parhaillaan paljon tavoitteita sotilasuralle. Työ on vastannut hänen odotuksiaan, joten hän uskoo pysyttelevänsä nykyisellä tiellä vielä mahdollisimman pitkään.

– Kokemuksen kartuttua olen saanut mahdollisuuksia itsenäisempään työskentelyyn. Olen ajanut myös C-ajokortin ja hankkinut erityisluvat vaunukalustoon. Jos tekisin joskus vielä jotain muuta työtä, olisi se varmaankin yhdistelmäajoneuvon kuljettaja.

Vapaaehtoiseen maanpuolustukseen

Kristiina Kastari pääsi tutustumaan varusmiesten arkeen jo yläasteella, kun hänen luokka vieraili Porin prikaatin Säkylän varuskunnassa. Maanpuolustuksesta ja Suomen sotahistoriasta kiinnostunut Kastari tiesi heti asepalveluksen olevan hänen juttu, joten hän haki muutaman vuoden päästä vapaaehtoiseen asepalvelukseen samaan paikkaan. Sitä ennen hän sai kuitenkin vielä käytännönläheisen pintaraapaisun varusmiespalvelukseen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kautta.

– Suoritin Turun Meripuolustuspiirin järjestämän Alokkaan alkeet-kurssin ennen palvelusta Gyltössä. Opin kurssilla paljon hyödyllisiä perustaitoja. Jo toisena päivänä sain monen tunnin hikoilun jälkeen varmistuksen siitä, että tätä minä haluan.

Kastarilla ei ollut palveluksen alkaessa juurikaan odotuksia tulevasta. Hän sai kuitenkin tietää halukkuuksia kysyttäessä panssariviestialiupseerilinjasta, joka kuulosti mielenkiintoiselta. Palvelustehtävä osoittautui mieluisaksi. Parasta vuoden palveluksessa oli Kastarin mielestä peruskoulutuskausi, vaunukurssi sekä viimeiset puoli vuotta täyttä toimintaa joukkotuotannossa.

– Sain palvelukselta paljon enemmän kuin osasin odottaa. Se tarjosi minulle muun muassa ajokortin korotuksen, ammattipätevyyden, viestikoulutusta sekä panssariajoneuvo-luvat, Kastari kehuu.

Palvelus panssariaviestialiupseerilinjalla oli Kristiina  Kastarille mieluinen. Kuva: Kristiina Kastari

Palveluksen aikaan 18-vuotiaalla Kastarilla ei ollut juurikaan kokemusta ryhmän johtamisesta. Hänestä haastavinta palveluksessa olikin vertaisjohtaminen ja se, että hän sai joukkotuotannossa vastuulleen vaunun johtamisen lisäksi myös viestiryhmän. Haastetta lisäsi osaltaan se, ettei Kastari ollut kouluttanut alokkaita heidän peruskoulutuskaudella. Vaativista vastuualueista huolimatta hän kuitenkin innostui johtamisesta palveluksen aikana. Kastarille olikin heti palveluksen päätyttyä selvää, että hän haluaisi jatkaa maanpuolustustoimintaa, vaikkakaan ei valtion pestissä.

– Päädyin pari kuukautta kotiutumisen jälkeen kouluttajaksi samaiselle Alokkaan alkeet-kurssille, jonka olin suorittanut ennen palvelusta. Olen sittemminkin toiminut MPK:lla aktiivisesti kurssinjohtajana ja käynyt esimerkiksi ajamassa Kajaanissa Puolustusvoimien ajoluvan reservikäyttöön, Kastari kertoo.

Kastarin mielestä MPK-toiminnassa on parasta yhteisöllisyys. Hän odottaa aina innolla harjoitusviikonloppuja ja sitä, että pääsee vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa. Tänä keväänä Kastarin oli tarkoitus osallistua Johtamisjärjestelmäkurssille Haminassa ja SRA-kurssille Säkylässä, mutta ne peruttiin koronavirusepidemian vuoksi. Kastarin onneksi ystävyyssuhteet maanpuolustuksen parissa ovat säilyneet ennallaan aiemminkin, vaikka toisia ei olisi nähnyt hetkeen.

– Intistä jäi monta hyvän päivän tuttua ja muutama ystävä, joiden kanssa pidän aktiivisemmin yhteyttä. Olemme pyrkineet näkemään aina TJ0-päivänä. Seuraavaksi kuulumisia vaihdetaan varmaan sitten WhatsUppissa 15. kesäkuuta, Kastari naurahtaa.

Yksi tärkein palveluksesta mieleen jäänyt oppi on Kastarin mielestä se, että kaikesta selviää tavalla tai toisella.

– Harjoitukseen lähteminen saattoi tuntua välillä raskaalta, mutta kaikkensa antaessa pääsi palaamaan kasarmille voittajan fiiliksellä. Pyrin soveltamaan tätä itsekuria myös arkielämässä.