Reservissä ei tunneta nakkisuojia

15 aamua… 14 aamua… Muistan laskeneeni aamuja viimeisen kiinnioloni aikana melkein maanisesti, samalla peläten ja samalla odottaen. Varusmiespalveluksesta kotiutuminen oli erikoinen tilanne, sillä samaan aikaan sitä odotti kuin kuuta nousevaa, mutta toisaalta se herätti haikeita fiiliksiä. 

Viimeiset kerrat sotkussa, varusvarastolla tai muissa intille olennaisissa paikoissa sisälsivät ajan ohikiitävän olemuksen; minä poistun täältä nyt, niin kuin minua edeltäneetkin saapumiserät poistuivat. Samalla tiedostin, että on tehtävä tilaa uusille varusmiehille. 

Intin loppuminen merkitsee myös tietyn aikakauden loppua. Vaikka palveluksessa otetaan omasta ja toistenkin olemisesta toisinaan paljon vastuuta, ‘’Ellun kanat’’ -meininki on silti ehkä yksi parhaista muistoista, joka monille palveluksesta jää käteen. Joten, porttien ulkopuolinen elämä saattaa tuntua ankealta ja jopa pelottavaltakin, kun koittaa aika siirtyä reserviin, jossa täytyy olla ja käyttäytyä hieman eri tavalla. Yhtäkkiä kaapeista täytyy kaivaa pölyttyneet kattilat ja keittiöveitset, jotta saa itsensä ruokittua. Siivouspalvelukseen ei käsketä, vaan siihen täytyy itse motivoida itsensä. Päivät täytyy täyttää työllä, opiskelulla ja harrastuksilla, jotka pitäisi itse osata valita. Ensimmäisinä reservin viikkoina minulla ainakin tuli ikävä yksikkömme päällikön laatimaa viikko-ohjelmaa. 

Porttien ulkopuolella pärjää melko kehnosti, jos kuvittelee voivansa vältellä vastuuta.

Ennen kotiutumistani sotilaspastori piti meille oppitunnin, jolla oli arvokas, puhuttelevakin sanoma. ”Reservissä ette voi hakeutua jatkuvasti nakkisuojaan”, kajahti vakavoituneen pastorin suusta. Silloin lausahdus hymyilytti, mutta yli puoli vuotta reservin auringossa paistatelleena voi jo todeta, että tottahan se on. Porttien ulkopuolella pärjää melko kehnosti, jos kuvittelee voivansa vältellä vastuuta. Eikö olisikin erikoista, jos työpaikalla pyydettäisiin vapaaehtoista hoitamaan jokin ei-niin-kiva asia, ja itse liukenisi paikalta vähin äänin vessaan piiloon puoleksi tunniksi? Intissä taasen tuollaisia tilanteita todistetaan todennäköisesti noin joka toinen minuutti. Työelämässä ja opinnoissa arvostetaan takuulla sitä samaa nohevuutta, jota myös intissä vaalitaan. 

(MAINOS - teksti jatkuu alla)

Siksi tässä vaiheessa palvelusta voisikin olla aivan paikallaan kirjoittaa itselleen lista – joko puhelimen muistioon tai mieleen – asioista, joita intistä voisi ottaa mukaan reserviin. Eräs piirre, jonka monet löytävät itsestään palveluksen jälkeen, on kohonnut itsevarmuus verrattuna aikaan ennen palvelusta. Voisiko sitä hyödyntää varuskunnan porttien ulkopuolellakin? Varusmiespalvelus voi jättää arkeen myös rutiineja, jotka osoittautuvat ihan käyttökelpoisiksi kotioloissakin. Esimerkiksi sängyn petaaminen, kaappijärjestys ja säännöllinen siivoaminen tulevat todennäköisesti mieleen paljon useammin intin jälkeen, kuin ennen sitä.

Mikä on varmaa, on se, että reserviin siirryttyäsi elämä tulee muuttumaan radikaalisti. Ota siis aikaa siviiliin totuttautumisessa, ja huomioi myös se, että kaikenlaiset fiilikset muutoksen suhteen ovat normaaleja. Ja jos satut olemaan niitä tyyppejä, jotka pelkäävät, että inttiä tulee todennäköisesti ikävöimään, ei hätää. Kertauskutsu saattaa kilahtaa postiluukusta yllättävänkin nopeasti. Myös Maanpuolustuskoulutusyhdistys eli MPK tarjoaa kattavan koulutuskalenterin täynnä tekemistä niille, jotka eivät saaneet aamuista tarpeekseen.
Siispä haluan onnitella sinua, reserviin siirtyvää varusmiestä kunnialla loppuun vedetystä palveluksesta, sekä tsemppiä reservin – aamuihin – sekä haasteisiin.

Kirjoittaja on Varusmies-lehden päätoimittaja. 

Kommentoi

Samankaltaisia juttuta