Teksti: Santeri Nousjoki
Ennen kesän alkua jokainen toivoo helteitä, mutta tämä kesä on ollut monessa maapallon kolkassa jo vaarallisen kuumakin. Mikä on ilmastonmuutoksen ohella ennätyslämpötilojen takana?
Maailman ilmatieteen laitos (WMO) tiedotti heinäkuussa, että kuukausi alkoi mittaushistorian kuumimmalla viikolla. Monet Etelä-Euroopan maat taistelevat äärimmäisen sääilmiön vaikutuksia kanssa, muun muassa laajoja metsäpaloja vastaan.
Vaarallisten helleaaltojen syytä saa hakea Eurooppaa kauempaa, sillä äärilämpötilojen takana on Tyynellämerellä vaikuttava El Nino -niminen sääilmiö.
El Nino on osa suurempaa ENSO-sääilmiötä, joka vaikuttaa itäisellä trooppisella Tyynellämerellä. Yksinkertaistettuna, ENSOn vuoksi valtameren lämpötila vaihtelee. Nyt vallaallaan oleva El Nino on ENSOn “kuuma vaihe”, kun taas “kylmää vaihetta” kutsutaan La Ninaksi.
El Nino vaikuttaa valtamerien lämpötiloihin, merivirtojen nopeuksiin ja yleisesti säähän. El Nino -ilmiötä havaitaan epäsäännöllisesti noin kahden vuoden välein kestäen noin yhdeksän kuukautta, mutta sen ennustettavuus on heikkoa. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös El Ninoon kiihdyttävästi.
Normaalisti Tyynellämerellä voimakkaat tuulet puhaltavat länteen trooppisen Tyynenmeren yli. Alue sijaitsee Kravun ja Kauriin kääntöpiirien välissä. Tuuli tuo läntiselle Tyynellemerelle, eli Aasiaan ja Australiaan lämmintä pintavettä.
Normaalioloissa tuulten seurauksena Tyynenmeren pinta on noin puoli metriä korkeampi lännessä Indonesiassa kuin idässä samalla leveyspiirillä sijaitsevassa Ecuadorissa. Merivesi on yleensä yli seitsemän astetta lämpimämpää lännessä.
Itäisellä Tyynellämerellä tapahtuva normaali kylmän ja ravinteikkaan veden nousu synnyttää Ecuadorin, Perun ja Chilen rannikoille erinomaiset olosuhteet kalastukselle, joka onkin maiden pääelinkeinoja. Saaliiksi päätyy muun muassa sardiinia, katkarapuja ja tonnikalaa.
Kun idässä nousee kylmää vettä, lännessä lämmin merivesi nostaa lämpötiloja ja lisää sademääriä Indonesian alueella. Itäisellä Tyynellämerellä kosteus pysyy suhteellisen matalana.
El Nino muuttaa merivirtoja
El Ninon alettua aiemmin länteen puhaltaneet tuulet heikkenevät päiväntasaajalla. Tämä puolestaan vaikuttaa ilmanpaineeseen. Lämmintä merivettä alkaa siirtymään itään, normaalisti kylmän veden itäiselle Tyynellemerelle.
Lämpimän veden kerros on tavanomaista paksumpi, mikä estää kylmän ja ravinteikkaan veden nousun valtameren itäisellä rannikolla. El Nino heikentääkin Ecuadorin, Perun ja Chilen kalatalouksia.
Sääilmiö vaikuttaa myös laajemmin ilmastoon. Sademäärät kasvavat normaalisti kuivissa Ecuadorissa ja Perussa, joissa voimistuneet sateet lisäävät muun muassa tuhoisia tulvia.
Kun itäisellä Tyynellämerellä sataa Etelä-Amerikan länsirannikolla, El Nino tuo kuivuuden mukanaan Indonesiaan ja Australiaan. Läntisellä Tyynellämerellä vesivarannot ehtyvät ja maatalous kärsii kuivuudesta.
Maapallonlaajuiseen ilmakehän kiertoon El Ninolla on myös vaikutusta. Heinäkuun 4. päivä WMO julisti, että El Nino -ilmiön todennäköisyys on tälle loppuvuodelle 90 prosenttia. Järjestö ennusti ilmiön nostavan globaaleja lämpötiloja ja aiheuttavan häiritseviä sääilmiöitä.
”El Ninon puhkeaminen lisää huomattavasti todennäköisyyttä rikkoa lämpötilaennätyksiä ja laukaista entistä äärimmäisempää kuumuutta monissa osissa maailmaa ja valtameressä”, sanoi WMO:n suomalainen pääsihteeri Petteri Taalas järjestön tiedotteessa.
Taalaksen mukaan WMO:n El Nino -julistus oli viesti eri maiden hallituksille tehdä tarvittavia valmisteluja, joilla ilmiön vaikutuksia ihmisten elämään rajoitettaisiin.
”Tähän suureen ilmiöön liittyvien äärimmäisten sääilmiöiden varhaiset varoitukset ja ennakoiva toiminta ovat elintärkeitä ihmishenkien ja elinkeinojen pelastamiseksi”, WMO:n pääsihteeri alleviivasi.
Etelä-Eurooppa palaa
Ilmastonmuutoksen kiihdyttämä El Nino vaikutti Etelä-Euroopan tappohelteisiin. Viikolla 29 koettiin tämän kesän kuumimpia lämpötiloja, kun maanosan eteläpuolen päällä oli niin kutsuttu lämpökupu.
Ensin sulkukorkeapaine Kerberos, joka sai nimensä kreikkalaisen mytologogian alamaailman hirviövahtikoirasta, alkoi liikkua Eurooppaan etelästä 10. päivä heinäkuuta. Cerberusta seuraisi Charon-sulkukorkeapaine, joka sai puolestaan mytologisen lautturin mukaan nimensä. Charon nosti lämpötiloja Kreikassa, Espanjassa ja Italiassa, joissa lämpötilat nousivat jopa yli 45 asteeseen.
Esimerkiksi Kataloniassa mitattiin 18. heinäkuuta uusi lämpöennätys, joka oli 45,4 astetta. Italiassa vajaa viikko myöhemmin 24. heinäkuuta elohopea näytti korkeat 48,2 astetta.
Samaan aikaan Atlantin yllä on vaikuttanut helleaalto, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Euroopan säähän. Valtamerten lämpöaallot vaikuttavat ilmakehän kiertokulkuun, sillä ne lämmittävät niiden yläpuolella olevia ilmamassoja.
Välimeren pintalämpötilat olivat myös poikkeuksellisen korkeita. Osassa merialueesta oli yli 30 asteista vettä. Läntisellä Välimerellä meriveri oli keskimäärin yli neljä astetta tavanomaista lämpimämpää.
Monissa Etelä-Euroopan maissa kärsittiin kuumuudesta johtuvista maastopaloista. Esimerkiksi Kreikassa Rodoksella ja Korfulla oli maastopaloja. Laajojen maastopalojen vuoksi muista Euroopan maista lähetettiin pelastushenkilöstä auttamaan, kuten myös Suomesta.
Copernicus Atmosphere Monitoring Service (CAMS) tiedotti, että heinäkuun jälkipuoliskolla metsäpalojen voimakkuus liisäntyi, joka johti päätöstöjen kasvuun ja erityisesti itäisellä Välimerellä, varsinkin Kreikassa.
Kreikassa maastopalojen päästöt olivat suurimmat viimeisten 21 vuoden aikana. Heinäkuun metsäpalojen hiilidioksipäästöjen arvioitiin olevan noin megatonnin, joka on suhteessa noin kymmenesosa Suomen vuosittaisista liikenteen hiilidioksidipäästöistä.
Pitkä kuumuusjakso heikentää ihmisten terveydentilaa. Espanja, Italia, Kreikka ja Kypros ilmoittivatkin heinäkuussa lämpökuolemista ja kuumuuteen linkittyvien sairauksien kuormittaneen maiden terveydenhuoltoa merkittävästi.
Muuallakin polttavaa
Etelä-Euroopan lisäksi myös Pohjois-Amerikassa ja Kiinassa oli äärimmäisiä helleaaltoja. Kiinan eteläosissa Sanbaossa mitattiin 17. heinäkuuta maan lämpöennätys, järkyttävät 52,2 astetta.
Lounais-Yhdysvalloissa kuumuuden riskialueita ovat Kalifornia, Etelä-Nevada ja Arizona. Etelä-, Keski- ja Kaakkois-Yhdysvalloissa suurimmat lämpötilat olivat yli 43 asteessa.
Itä-Floridassa Manatee Bayssa merivesi oli jopa 38,4 astetta, joka on kuumaa suihkua korkempi lukema. Merten poikkeukselliset lämpöaallot vaikuttavat ihmisten lisäksi eläinlajien liikkeisiin.
Osalle merialueille tulee vieraslajeja samalla, kun vanhat alkuperäislajit voivat kuolla sukupuuttoon. Meriveden lämpötilan muutoksella on myös vaikutusta alueen kalastukseen ja vesiviljelyyn.
Yhdysvaltojen Arizonassa osavaltion pääkaupungissa Phoenixissa mitattiin puolestaan kaikkien aikojen korkeimmat yölämpötilat, kun ennätyksellisen pitkään aikaan lämpötila ei laskenut alle 32,2 asteen. Päivällä elohopea kipusi pahimmillaan vajaaseen 47 asteeseen alueella.
Yhdysvaltojen kesän korkein lämpötila mitattiin Kalifornian Kuolemanlaakson kansallispuistossa, jossa lämpötila kohosi parhaimmillaan 53,3 asteeseen. Maan lämpöennätys 56,7 astetta on samalta alueelta vuodelta 1913.
Polttava kuumuus aiheutti myös suoria kuolemantapauksia. Pelkästään Meksikossa yli 200 ihmistä kuoli kuumuuteen. Yhdysvaltojen eteläisissä osavaltioissa yli 100 miljoonaa ihmistä joutui elämään lämpähälytyksien kanssa.
Kanadassa nähtiin ennätyksellisen paha metsäpalokausi, joka vaikutti miljoonien ihmisten elämiin muun muassa heikentyneen ilmanlaadun kautta. Yli 120 000 ihmistä jouduttiin evakuoimaan.
Kanadan viranomaiset arvioivat, että tähän mennessä vuonna 2023 oli palanut yli 11 miljoonaa hehtaariaa, kun kymmenen vuoden keskiarvo on vain noin 800 000 hehtaaria.
Tulevaisuudessa sään ääri-ilmiöt tulevat todennäköisesti lisääntymään ilmastonmuutoksen myötä. Osaan alueista se tuo rankkasateita, kun taas toisaalla kärsitään pitkistä kuivuus- ja hellejaksoista.
“Suihkuvirtaus heikkenee ja aaltoilee, kun lämmintä ilmaa kuljetetaan pohjoiseen ja kylmää ilmaa etelään. Näissä olosuhteissa lähes paikallaan pysyvät säämallit vakiinnuttavat ja johtavat pidentyneisiin lämpöaaltoihin ja kuivuuteen joillakin alueilla ja voimakkaaseen sateeseen toisilla”, arvioi WMO:n ilmastopalveluosaston asiantuntija Alvaro Silva järjestön tiedotteessa.
Lähteet: WMO
