Koulupolulla on nyky-yhteiskunnassa suuri merkitys elämän kannalta. Kun sotien jälkeen syntyneet pääsivät suoraan kansankoulun penkiltä työelämään, vaaditaan nykyään käytännössä jokaiseen työhön vähintään toisen asteen koulutus.
Yhä kasvavalla osalla suomalaisia nuoria opintie ei “jää” toiseen asteeseen, vaikka siinäkin on esikoulu mukaan laskettuna 13 vuotta opintoja takana. Käytännössä melkein koko muistavan aikansa nuoret ovat siis olleet koulussa.
Edelleen “perustyötä” puurtaville suomaisille on kysyntää, mikä usein unohtuu monelta. Maailma muuttuu, mutta kädentaitajille löytyy aina työtä. Useat nuoret kokevat kuitenkin pidemmälle kouluttautumisen avaimeksi parempaan elämään, osin aiheesta ja osin aiheetta.
Oli miten oli, toisen asteen jälkeen ammattikorkeakoulu teettää nuorelle keskimäärin kolme lisäopiskeluvuotta. Yliopistoon lähtevä nuori jatkaisi opintojaan maisteriksi valmistumiseen asti viisi vuotta, jos tavoiteaikoja tarkastellaan. Korkeakouluun selvinneelle nuorelle opiskelusaldo on siis joko 16 tai 18 vuotta.
Enemmistö noista vuosista on oppivelvollisuuden myötä pakollisia, mutta useat vuodet nuoret valitsevat itse opiskella. Opiskeluun voi motivoida paremmat näkymät työmarkkinoille tai oman intohimonsa seuraaminen.
Nuoren opiskelupäätös on siinä mielessä poikkeuksellinen elämänvalinta, että siinä nuori ei voi joutua taaksepäin elämässään. Jokainen opiskelupaikka vie ihmistä eteenpäin, joten niin sanotusti huonoa opiskeluvalintaa ei voi tehdä.
Toiset koulupaikat voivat johdattaa nuorta parempaan palkkatasoon kuin toiset, mutta rahallakaan ei voi ostaa motivaatiota. Vaikka jonkin alan tulevaisuuden palkka olisikin huima, ei ilman sisäistä paloa opiskelusta korkeakoulussa tule enää yhtään mitään.
Ulkoisten motivaattoreiden sijasta nuoren tulee seurata omaa sisäistä ääntään ja mennä opiskelemaan sitä alaa, joka itseä eniten kiinnostaa. Jos ala osoittautuu sittenkin itselle vääräksi, ei nuori joudu palaamaan “lähtöruutuun”, vaan hän voi suunnata uusille opinteille jonnekin muualle omalla koulutustaustallaan.
Jokainen luento tai keskustelu kartuttaa elämäntietämystä, joka puolestaan avartaa ihmisen maailmankuvaa. Liikaa ei elävä ihminen voi elämästä tietää, joten ei koulunpenkin kuluttamisesta haittaakaan ole.
Syksyn suomalaisten korkeakoulujen yhteishaussa on tarjolla 9 500 opiskelupaikkaa. Haku alkaa Opintopolussa elokuun lopussa ja päättyy syyskuun 14. päivä kello 15.00. Vielä on siis aikaa miettiä, mitä opinahjoa haluaisi kokeilla.
Tsemppiä yhteishakuun, toivottavasti jokaiselle löytyisi mieluinen opiskelupaikka!
Santeri Nousjoki
Kirjoittaja on vuoden 2019 ylioppilas ja tämän kesän maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti.
