Teksti: Hanna Pakanen
Valtaosa varusmiehistä siirtyy asepalvelukseen suoraan lukion tai ammattikoulun penkiltä. Sodankylässä palvelustaan suorittava Aliisa Aura on poikkeus, josta harvoin puhutaan. Hän vaihtoi yliopiston ja opiskelijahaalarit maastopukuun ja rynnäkkökivääriin.
On aurinkoinen, mutta viileä syyspäivä. Oulun yliopiston pääovi avautuu ja sulkeutuu tiuhaan, kun opiskelijat saapuvat koululle. Pian käytävää pitkin kulkee yliopistomaisemassa hieman epätavallinen näky, nimittäin varusmies. Jääkäri Aliisa Aura, siviilissä maantieteen opiskelija, on valinnut asukseen viininpunaisten haalareiden sijaan lomapuvun. Ohikulkijat katsovat Auraa hieman hämillään, mutta tämä ei ole moksiskaan. Hän asettaa baretin tuttuun tapaan päähänsä, kun siirrymme ulos ottamaan kuvia.
Ajatus intistä pyöri mielessä vuosia
Siirrymme sisätiloihin. Aura käy vaihtamassa vaatteensa ja muuntautuu yliopisto-opiskelijaksi. Lomapuku ja maiharit on piilotettu kassiin. Hän ei enää poikkea massasta. Etsiessämme sopivaa haastattelupaikkaa, Aura muistelee kaihoisasti opiskelujaan. Etäopiskelun takia hän ei ehtinyt käydä kampuksella kovinkaan monta kertaa ennen armeijaan lähtöä. Kiltahuoneestakaan ei Auralla ole mitään hajua, sillä se on siirtynyt uuteen paikkaan.
Aliisa Aura aloitti maantieteen opiskelut syksyllä 2018 Oulun yliopistossa. Hän opiskeli kolme vuotta ennen siirtymistään naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen heinäkuussa 2021. Alun perin Auran ajatuksena oli kirjoittaa kandidaatin tutkielma kolmantena opiskeluvuotenaan, mutta sen toteuttaminen jäi kesken. Aura aikoo jatkaa opintojaan reservissä.
Kotkasta kotoisin oleva Aura mietti inttiin lähtöä ensimmäistä kertaa jo yläasteikäisenä. Ajatus tuli mieleen myös lukion abivuotena, jolloin Aura kuitenkin päätti katsoa ensin, pääsisikö hän opiskelemaan korkeakouluun. Hän pääsikin suoraan lukiosta opiskelemaan ja muutti Ouluun. Korkeakouluopinnot eivät kuitenkaan muuttaneet Auran mieltä vapaaehtoisesta asepalveluksesta.
– Toisen vuoden keväällä aloin miettimään, että kandin ja maisterin tutkinnon välissä olisi hyvä sauma lähteä armeijaan. Laitoin hakupaperit vetämään 2020 keväällä ja laitoin toiveeksi vuoden 2021 heinäkuun saapumiserän, johon pääsinkin.
Aura opiskeli vielä vuoden inttiin hakemisen jälkeen. Vaikka kandin paperit jäivät vielä saamatta, niin se ei Auraa haittaa.
– Aikaahan on armeijan jälkeenkin, hän naurahtaa.
Tuvan vanhimpia
Aliisa Aura ei laisinkaan ole ainoa saapumiserästään, joka on saapunut inttiin kesken korkeakouluopintojen. Hänen tupakaverinsakin on aloittanut palveluksen opiskeltuaan ensin ammattikorkeakoulussa. Aura tietää myös muita, jotka ovat opiskelleet korkeakoulussa esimerkiksi vuoden ennen asepalvelusta. Suurin osa Auran havaintojen mukaan on kuitenkin lähtenyt inttiin toisen asteen opintojen jälkeen.
Ajankohta asepalveluksen suorittamiselle ei ehkä ole yleisin, mutta Aura koki sen omalle kohdalleen sopivaksi. Opinnot kuitenkin odottaisivat, eikä intti kestä ikuisuutta. Auralla ei ole mitään kiirettä valmistua, sillä onhan aloittanut opiskelun heti lukiosta valmistuttuaan.
– Ehkä siinä oli vähän myös sekin, että ei olisi hirveän isoa ikäeroa muihin varusmiehiin. Jos olisi odottanut vielä sen pari vuotta, olisin ollut jo 25-vuotias. Toisaalta meidänkin saapumiserän vanhin nainen on 29 vuotta. Ikäero ei kyllä menoa haitannut. Kaikkien kanssa tulee hyvin juttuun. Loppujen lopuksi intissä ei ajattele, että minkä ikäistä porukkaa siellä on, Aura kertoo.
Hän toteaa myös, että olisi voinut lähteä maisterinkin jälkeen, mutta hän on silti tyytyväinen päätökseensä lähteä kesken tutkinnon.
22-vuotias Aura oli yliopiston aloittaessaan ryhmänsä nuorimpia, mutta intissä se on toisin. Hän on tupansa vanhimmasta päästä. Vain pari naista on Auraa vanhempia. Vaikka ikä vaihtelee, ei Auran mukaan sillä ole mitään merkitystä. Heidän joukkueessaan on hyvä tiimihenki ikäeroista huolimatta.
– Ensiksi ajattelin, että olo saattaisi tuntua vanhalta, mutta en tunne itseäni mitenkään erityisen vanhaksi intissä. Siellä on kuitenkin kaikilla samat hommat ja kaikki ovat motivoituneita. Ei sitä aina edes tajua, että minä olen kolme vuotta vanhempi kuin nämä muut, hän selittää.
Yliopisto ja intti – molemmat opettaa
Opiskelumaailmasta siirtyminen aivan erilaiseen arkeen ja ympäristöön ei koitunut Aliisa Auralle ongelmaksi. Hän on huomannut sopeutuvansa hyvin uuteen rutiiniin. Vaikka opiskelua ja opiskelijaelämää on ollut ikävä, eivät ne ole hävinneet Auran mielestä mihinkään.
– Kun olen intistä lomilla, kerkeän näkemään opiskelukavereitani. Näin heitä myös viime lomilla. Ei ne kaverit onneksi jää yhtään mihinkään, vaikka opiskelut ovatkin hetken tauolla. Ja kyllä niihin opiskelumenoihin pääsee sitten nopeasti taas mukaan, mutta en tällä hetkellä sitä metsässä rämpimistä pois vaihtaisi, hän kertoo.
Koulukavereilta Aura on saanut kannustusta ja ihailua. He olivat yhtä innoissaan kuin hän itse. Vaikka Aura oli puhunut hakemisesta vapaaehtoiseen asepalvelukseen jo ennen kuin hän lähetti hakupaperit, oli koulukavereiden joukossa myös yllättyneitä. Hänen mukaan kukaan opiskelupiireistä ei ole ollut skeptinen tai epäkannustava. Hän on saanut kuulla pelkkää hyvää päätöksestään.
Vaikka uuteen arkeen siirtyminen ei ollut Auralle vaikeaa, hän silti myöntää jännittäneensä sitä. Elämä armeijassa olisi aivan toisenlaista mihin hän oli tottunut. Erityisesti aikaiset aamut jännittivät yökyöpeliksi identifioituvaa Auraa, mutta jo kahden päivän jälkeen hän huomasi sopeutuneensa aikaisiin aikatauluihin. Joillekin aikainen herätys ja erilainen rytmi voi olla vaikeampi, mutta hänen mukaan kaikki tottuvat lopulta. Se vain vie oman aikansa.
Yhteneväisyyksiä opiskelijaelämän ja intin välillä ei kovin montaa ole, mutta joistain asioista on hyötyä puolin jos toisin. Teoreettisen puolen kannalta opiskelijataustasta ei Auran mielestä kovin suurta hyötyä ole. Hän kokee, että jotkin maantieteen osa-alueet liippaavat läheltä joitain intissä käsiteltäviä asioita, myös toiminnassa ja tekemisessä. Yksi oppiaineesta riippumaton asia, mikä on tullut jo yliopistossa tutuksi, on kuitenkin noussut Auralle hyödylliseksi.
– Yliopistossa opiskellessa on oppinut tarkastelemaan asioita erilaisista näkökulmista. Siellä on oppinut kehittämään loogista ajattelukykyä. Kolmen vuoden opiskelun aikana olen myös itsenäistynyt tosi hyvin, josta on varmasti ollut apua armeijaan siirtymisessä, verrattuna siihen, että olisin mennyt sinne suoraan vanhempieni kotoa. Tietenkin kun inttiin meneminen on jo itsessään iso muutos, niin olen tottunut isoihin muutoksiin elämässä. Se on varmasti hyödyttänyt uuteen rutiiniin siirtymisessä.
Aura kokee intin auttavan enemmän kouluarjessa kuin koulun inttiarjessa. Hän nostaa tiimityöskentelytaidot yhdeksi intin tärkeimmäksi opiksi. Siitä on hyötyä opiskeluelämässä kuin työelämässä. Tiimityöskentelyn on pakko toimia armeijassa, sillä siellä ei itsenäistä työskentelyä juurikaan ole. Aina on joku, jonka kanssa toimia. Yhteistyötaitojen lisäksi hyvä tiimihenki on tärkeä muistaa muiden kanssa työskennellessä.
– Vaikka opiskellessakin on ollut kaikkia ryhmäprojekteja tai muita vastaavia, niin intissä ne ovat ihan eri skaalan hommia. Siellä rakennetaan samalla luottamusta omaan porukkaan, hän avaa.
Intti on myös opettanut Auralle uusia puolia itsestään. Vaativissa olosuhteissa suoritettavat harjoitukset sekä fyysinen ja henkinen testaus ovat kasvattaneet häntä. Hän toteaakin, että intissä varmasti oivaltaa jotain uutta omasta itsestään, omista rajoista ja omasta kestävyydestä.
Ikä ei ole este
Syitä, miksi suurin osa asepalvelukseen astuvista nuorista aikuisista menee palvelukseen suoraan toisen asteen koulutuksen jälkeen, on monia. Yleisin syy on miespuolisten varusmiesten kutsunta-aika 18 vuoden iässä ja sen johdosta asepalvelus lukion tai ammattikoulun jälkeen. Naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen siirrytään suurimmaksi osaksi myös samaan aikaan miesten kanssa, eli noin 19–20-vuotiaina toisen asteen koulutuksen jälkeen. Naisilla on kuitenkin enemmän valinnanvaraa palveluksen aloittamisesta niin vapaaehtoisuuden takia kuin myös sen, että valtakunnalliset kutsunnat eivät koske naisia.
Aliisa Aura arvioi, että syy siihen, miksi niin suuri osa varusmiehistä on iältään noin 20-vuotiaita, johtuu siitä, että monet nuoret haluavat mennä inttiin oman ikäluokkansa kanssa. Hän pohtii myös, että monista tuntuu, että korkeakouluopiskeluiden jälkeen seuraava vaihe elämässä olisi työelämä sekä mahdollisesti myös perheen perustaminen. Korkeakoulusta valmistuvat ovat kuitenkin noin 25–30-vuotiaita, jolloin inttiin lähteminen ei ole niin ajankohtaista.
– Itse sanoisin, että jos yhtään tuntuu siltä, että on halua lähteä, on motiivit kohdallaan ja löytyy motivaatiota, niin menkää ihmeessä. Ei korkeakoulussa opiskelu ole este lähtemiselle, jos vaan haluaa mennä, Aura kannustaa.
Jos ikäkysymys on suurin este, Aura neuvoo unohtamaan sen.
– Se ei ole minkäänlainen ongelma, että porukka on eri ikäistä mitä itse on. Siellä tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa. Itse ainakin olen tullut.
Koulu odottaa asepalveluksen ajan
Armeijan suhteen Auralla on selvät suunnitelmat. Hän aikoo hakea tavoitteensa mukaisesti aliupseerikurssille. Paikka ei auennut hänelle ensimmäisessä haussa, joten hän pyrkii jälki-AUK:iin. Aura ei aio luovuttaa, vaikka pääsy johtajakoulukseen ei mennyt niin kuin hän oli ajatellut. Hänen tavoitteena urallaan armeijassa oli päästä aliupseerikurssille sekä valmiusyksikköön. Toinen tavoite on siis jo saavutettu valmiusyksikössä palvelevan Auran mukaan.
Vinkkinä vapaaehtoista asepalvelusta miettiville Aura haluaa vinkata Puolustusvoimien nettisivut, josta löytyy kattavasti tietoa naisten asepalveluksesta. Netistä löytyy myös monia blogeja tai muita vastaavia, joista voi käydä lukemassa kokemuksia. Aura mainitsee myös, että on hyvä etsiä tietoa eri palveluspaikoista ja mitä koulutuksia ne tarjoavat. Sijainti kannattaa ottaa myös huomioon, kun miettii itselleen sopivaa palveluspaikkaa.
– Miettii vain mikä itseä kiinnostaa. Mahdollisimman paljon vain katselee ja ottaa selvää. Itsellä ainakin kiinnostus vain kasvoi, kun alkoi selvittelemään asioita ja miettimään mikä voisi olla itselle sellainen paikka, jossa haluaisi suorittaa oman palveluksen, Aura selittää.
Hakuprosessia Aliisa Aura kehuu helpoksi. Puolustusvoimien sivuilta löytyvät ohjeet olivat hänen mukaansa todella selkeät. Hakeminen ei ole hänen mukaansa suuri työ ja pienellä vaivalla saa paljon kokemuksia. Aura suositteleekin omien kokemuksiensa pohjalta myös korkeakoulun aikana hakemista.
– Jos olet jo korkeakouluopiskelija ja mietit, että kannattaako minun lähteä enää, niin todellakin kannattaa. Jos vain on halukkuutta ja motivaatiota, niin ei kannata jättää sen takia menemättä, että miettii olevansa liian vanha tai ei opiskelun takia voi lähteä. Opiskelut odottavat kyllä. Ne eivät karkaa yhtään mihinkään.
Asepalvelus on hyväksyttävä syy lykätä opintoja, vaikka olisikin jo ottanut opiskelupaikan vastaan tai jos on opiskellut vuoden tai pari. Opiskelija ei menetä opiskeluoikeuttaan asepalveluksen takia. Myöskään opintolaina tai opintotuki eivät kulu, kun opiskelija ei ole läsnä oleva opiskelija. Armeijan jälkeen opiskelija voi palata normaalisti opintojen pariin. Asuminenkin tuetaan asepalveluksen ajan. Auraa ei ainakaan huoleta yhtään viettää vuotta armeijassa.
– Ihan hyvin meistä huolehditaan, Aura naurahtaa.
