Sekajätelaatikoihin päätyy valtavat määrät hernekeittoa, kanapastaa ja muita herkkuja, joita epäilen edes harvan luutnantin pitävän sekajätteenä.
Teksti: Tatu Suontausta
Ottaa päähän.
Komppania on kutsuttu koolle, koska muonituskeskuksesta on jälleen tullut valituksia. Luutnantti katselee tuimana: melua, ohjeiden vastaista jonotusta. Harva kuuntelee, mutta sitten säpsähdän.
”Ja muistakaa laittaa ne servietit sekajätteeseen!”
Yliopiston käynyt ammattiupseeri on juuri käskenyt laittamaan biohajoavat lautasliinat jatkossa sekajätelaatikkoon. Olen toki tietoinen, että uusien tutkimuksien mukaan servietit olisi biojätteen sijaan parempi käyttää hyödyksi energiajakeena, mutta että sekajätteeseen! Serviettikäskyä vastaan niskuroin, mutta pari kuukautta myöhemmin ongelmajätteet valuvat housuihin.
Syksyinen Upinniemi vaatii haravointia. Yksi päivä uhrataan yleisten alueiden siistimiseen, ja hyvä niin. Mutta sitten taas.
Satoja lehtikasoja kipataan jätesäkkeihin, jotka pian täyttävät tummanharmaat sekajäteroskikset. Haravointimotivaatio tippuu pohjamutiin. Onko todella niin, että Puolustusvoimissa tungetaan lehtiä – siis puiden lehtiä – sekajätelaatikot pullolleen?
Pakkipussit ja kuivamuonapakkaukset ovat tietysti oma lukunsa. Roskamäärä, joka kuivamuonapaketeista syntyy, on käsittämätön. Biohajoavat pakkipussit saattavat kuulostaa viherpiipertelyltä, mutta niiden käytöllä varusmiesten leiriruokailuiden tuottama sekajätemäärä vähenisi murto-osaan. Nyt pakkipussien kanssa sekajätelaatikoihin päätyy valtavat määrät hernekeittoa, kanapastaa ja muita herkkuja, joita epäilen edes harvan luutnantin pitävän sekajätteenä.
En tiedä, kuka Puolustusvoimissa vastaa ympäristönäkökulmien huomioon ottamisesta, mutta haluan ajatella, että jonkun on pakko vastata. Ilmastonmuutoksen, kaatopaikkojen täyttymisen ja orastavan raaka-ainepulan maailmassa ei ole varaa kipata samaan roskikseen kaikkea mädistä omenista käytettyihin paristoihin.
Vaikka ympäristöstä huolehtimista ei pitäisikään itseisarvona, se poikisi myös konkreettisia parannuksia jokaisen isänmaanpuolustajan elämään. Ei tarvitsisi Syndalenin tai Upinniemen metsissä enää kompastella pakkipusseihin ja välipalakeksien muovikääreisiin, jos muonat tarjottaisiin kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.
Tärkein syy ympäristönäkökohtien huomioimiselle on kuitenkin sen kansalaiskasvatuksellinen arvo. Jos parikymppiselle teinipojalle opetetaan, että omenanraadot voi hyvällä omallatunnolla heittää sekajätteeseen, hän tuskin hankkii biojätepusseja myöskään asuntoonsa.
Pienistäkin taloyhtiöistä löytyy jo biojäteroskikset, mutta satojen ihmisten käyttämiä ampuratoja koristavat vain harmaat sekajätelaatikot.
Kirjoittaja on Merivoimien reserviupseerikurssin 165 priimus ja tuleva tuotantotalouden diplomi-insinööri Helsingistä.
