Aloitin Varusmies-lehden päätoimittajana kesällä 2018, kun olin ehtinyt viettää reservissä muutaman kuukauden. Ajoitus oli täydellinen – olin saanut taas kiinni tutusta arjesta ennen armeijaa ja kaipuu maanpuolustuksen pariin hiipui hiljaa takaisin. En ehtinyt ikävöidä aikaisia aamuherätyksiä tai kaatosateessa suunnistamista, mutta maanpuolustusaiheista journalismia sen sijaan yllättävänkin paljon. Kun myös kesätyö Puolustusvoimien Viestintäosastolla alkoi lähestyä loppuaan, avautui ilmoitus avoimesta työpaikasta Varusmies-lehdessä eteeni melkeinpä tähdenlennolle esitetyn toiveen tavoin.
Nyt viidennentoista tekemäni Varusmies-lehden kohdalla on kuitenkin sanottava marssin tulleen tiensä päähän. Olen edennyt rauhassa askel kerrallaan ja oppinut paljon, joten koen päässeeni perille kaikkeni antaneena. On siis koittanut hyvä aika kertoa matkasta seuraajalle, jolla on uutta tarmoa jatkaa sitä minun suunnatessa kohti uusia haasteita. Vaikka päätös on tarkkaan harkittu ja ajoissa suunniteltu, tuntuu vielä absurdilta ajatella, että tämä on kenties viimeinen maanpuolustusaiheinen kirjoitukseni – ainakin hetkeen. Paljon on tullut onneksi jo sanottua, ja tärkeimmät oppini mahdun tiivistämään vielä tähän tekstiin.
Haluan ensinnäkin korostaa miten tärkeäksi olen ymmärtänyt julkisen keskustelun ja epäkohtiin puuttumisen merkityksen. Varusmiesliitto tekee tärkeää edunvalvontatyötä kaikkien asevelvollisten eteen ja on äärimmäisen tärkeää, että maanpuolustuksen kentällä tehtävissä päätöksissä kuullaan monia eri toimijoita ja ylläpidetään hyviä yhteistyösuhteita. On ollut hienoa seurata ja kirjoittaa mustaksi valkoiselle asioita, joiden eteen nähdään jatkuvasti vaivaa asevelvollisten parhaaksi. Vaikka julkiseen keskusteluun ja isoimpiin uutisotsikoihin nousee siviili- tai varusmiespalveluksesta helpommin negatiiviset kuin positiiviset aiheet, on tärkeää muistaa tarkastella myös asioiden hyviä puolia.
Ja vaikka juttuaiheiden keksiminen maanpuolustuksen kentällä voi osoittautua haastavaksi varsinkin vuosia oman palveluksen päätyttyä, on tärkeä muistaa, että tuhannet nuoret suorittavat palvelusta jatkuvasti. Harvat siviilipalvelus- tai varusmiehet osaavat tarkastella asevelvollisuuden rakenteita tai Puolustusvoimia organisaationa vielä palveluksessa ollessaan, minkä takia on tärkeä kannustaa seuraamaan näin merkittävää yhteiskunnallista asiaa vielä omien palvelusaamujen loputtuakin.
On myös tärkeää kunnioittaa maamme asevelvollisuuden perusteita ja tarkastella varusmiespalvelusta yleissivistävänä kasvukokemuksena. Olen itse kiitollinen siitä, että minun aikanani intissä oli mahdollista päästä hyödyntämään media-alan siviiliosaamista, mikä on jälkeenpäin niin helpottanut kohdallani työllistymistä kuin edistänyt ammatillista osaamista. Vaikka siirryn muihin tehtäviin en suinkaan unohda tätä ajanjaksoa tai heitä oppeja hukkaan, vaan jään seuraamaan asevelvollisten asioita aktiivisesti. Odotan innolla mihin suuntaan maanpuolustuksen kenttä – ja Varusmies-lehti – kehittyvät vuosien varrella.
Kirjoittaja toimi Varusmies-lehden päätoimittajana kesästä 2018 lähtien
