Teksti: Pekka Luokkala
Kuvat: Pekka Luokkala
Erilaiset kokemukset kylmästä sodasta erottavat Viron ja Suomen Nato-jäsenyydet, kertoo Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja: “Sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ei oltu valmiita luopumaan”
Virossa Suomen Nato-jäsenyys on otettu todella positiivisesti vastaan, kertoo Viron Ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik.
”Naton puolustussuunnittelun kannalta on todella iso merkitys, että Suomi on osa Nato-aluetta,” Raik sanoo.
”Baltian maita (Viro, Latvia, Liettua) on paljon helpompi puolustaa, kun Suomi ja toivottavasti Ruotsikin on pian Naton jäseniä. Jonkin verran on keskusteltu myös siitä, mikä on Suomen panos Baltian maiden puolustamiseen, mutta siitä ei ole vielä julkisia suunnitelmia.”
Viro liittyi Natoon jo vuonna 2004, 13 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Syynä nopeisiin toimiin oli halu päästä irti Venäjän vallan alta. Itsenäinen Viron tasavalta perustettiin vuonna 1918, mutta toinen maailmansota katkaisi pian itsenäisyyden, jonka jälkeen Neuvostoliitto miehitti maata lähes puoli vuosisataa. Viro itsenäistyi uudelleen vuonna 1991.
Venäjän uhka oli Kraikin mukaan kuitenkin koko ajan läsnä. Venäjällä oli tahoja, jotka eivät pitäneet siitä, että Neuvostoliitto hajosi ja Baltian maat itsenäistyivät uudelleen. He halusivat pitää entisen Neuvostoliiton alueen Venäjän etupiirinä.
“Oli hetki, jolloin oli toivoa siitä, että Venäjä olisi voinut luopua imperialistisesta ajattelusta. Silloinen Venäjän presidentti Boris Jeltsin tuki Baltian maiden uudelleen itsenäistymistä, joka oli osa hänen omaa poliittista projektiaan päästä Venäjän johtoon”, Kraik sanoo.
Jo 1990-luvun alkupuolella Kraikin mukaan tuli oppi, jonka mukaan Venäjällä olisi oikeus sekaantua ulkovaltojen tilanteeseen, jotta maa voisi puolustaa siellä asuvia venäläisiä.
Venäjän joukot olivat yhä Baltian maissa 1990-luvun alkupuolella. Neuvottelut joukkojen poistamisesta oli selkeä osoitus siitä, että Venäjä ei ollut suinkaan halukas vetämään joukkojaan pois. Tilanteesta käytiin kovaa vääntöä. Viro sekä muut Baltian maat pitivät aihetta esillä kansainvälisillä foorumeilla ja saivat tukea muun muassa Yhdysvalloilta ja Saksalta.
“Maat painostivat ystävällismielisesti Venäjää, että Baltiasta olisi syytä vetää miehitysjoukot pois.”
Lopullinen vääntö käytiin elokuussa 1994 Moskovassa. Kraikin mukaan Venäjän ulkoministeriössä oli tahoja, jotka eivät kannattaneet miehitysjoukkojen poistamista. Presidentti Jeltsin päätyi henkilökohtaiseen ratkaisuun, jossa loputkin miehitysjoukot vetäytyivät.
Ehtoina oli, että entiset neuvostojoukoissa palvelleet venäläiset, jotka asuivat Virossa, saisivat jäädä maahan sekä saisivat sosiaaliturvan ja pysyvän oleskeluoikeuden. Ehdot aiheuttivat Virossa kritiikkiä, mutta myönnytykset olivat välttämättömiä sopimuksen kannalta.
Miehitysjoukkojen vetäytymisen jälkeen Virolla oli selkeä tarve hakea mahdollisimman vahvaa turvaa lännen suunnalta. Tavoitteena oli mahdollisimman tiivis integroituminen läntisiin puolustusrakenteisiin.
Suomessa suhtauduttiin kuitenkin epäilevästi Viron Nato-haaveisiin, kertoo Kristi Raik. Hänen mukaansa Suomessa epäiltiin, voiko Naton laajentuminen itään onnistua.
“Varmasti oli niitäkin tahoja, jotka ajattelivat, että uusi aikakausi oli koittanut ja piti rakentaa hyviä Venäjä-suhteita. Naton laajentuminen saattoi näyttäytyä ongelmana, joka vaikeuttaisi tai huonontaisi suhteita Venäjän kanssa”, Kraik arvioi.
Kraikin mukaan Yhdysvalloissa käydään tutkijapiireissä edelleen keskustelua siitä, onko Naton laajentuminen tarpeellista vai aiheuttiko se alun alkaenkin ongelmia Venäjän suhteen.
“Suurvaltakeskeisestä näkökulmasta katsottuna Naton laajentuminen aiheutti ongelmia, mutta jos näin sanoo, tulee ottaneeksi sellaisen kannan, että Venäjä olisi saanut pitää etupiirinsä eikä länsimaiden olisi pitänyt lähteä haastamaan sitä tukemalla muun muassa Baltian maiden itsemääräämisoikeutta”, Kraik painottaa.
Viro liittyi Natoon vuonna 2004 samaan aikaan muiden Baltian maiden, Latvian ja Liettuan, sekä Slovenian, Romanian, Slovakian ja Bulgarian kanssa. Kraik muistelee, että tuolloin Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi, että “emme pidä siitä, mutta emme myöskään aloita sotaa sen (Natoon liittymisen) takia.”
Putin katsoi, että Naton laajeneminen oli hyväksyttävä, vaikka se ei ollutkaan Venäjän toiveissa. Kun Viro ja Baltian maat olivat liittyneet niin Europan unioniin kuin Natoon, maiden katsottiin olevan Venäjällä osa länttä.
“Jos taas katsoo Venäjän vaatimuksia, joita se esitti joulukuussa 2021, niissä vaaditaan, että Naton läsnäolo vetäytyy vuotta 1997 edeltäneeseen tilanteeseen, koskien muun muassa Baltian maita”, Kraik sanoo.
Venäjällä on tahoja, jotka haaveilevat Neuvostoliiton aikaisen imperiumin palauttamisesta ja pohtivat, voisiko Naton hajottaa siten, että Baltian maissa aloitetaan jonkinlainen hyökkäys, johon Nato ei välttämättä reagoisi, mikä voisi hajottaa Naton.
Kraikin mukaan Venäjä on harjoitellut Natoon hyökkäämistä kaikki nämä vuodet. Hyökkäämistä on treenattu muun muassa Venäjän eri sotaharjoituksilla. Hyökkäysuhan takia Baltian maat ovat korostaneet Naton läsnäolon vahvistamista, jotta pelote olisi uskottava, eikä Venäjä lähtisi hyökkäämään.
Tällä hetkellä Venäjän joukot ovat kiinni maansa aloittamassa hyökkäyssodassa Ukrainassa. Suhteessa bruttokansantuotteeseen Viro on antanut Ukrainalle eniten kahdenvälistä aseellista tukea, yli prosentin.
“Aseapua on annettu niin paljon, että nyt rajat alkavat olla vastassa eikä pystytä antamaan enempää. On käyty jonkin verran keskustelua siitä, kuinka paljon pystytään antamaan pois ilman, että vaarannetaan omaa puolustuskykyä”, Kraik sanoo.
Viron turvallisuusintressien kannalta on äärimmäisen tärkeää, että Venäjä kärsisi tappion Ukrainassa. Jos kävisi toisin ja Venäjä voittaisi Ukrainassa, olisi suuri riski sille, että Venäjä yrittäisi jatkaa muilla alueilla oman etupiirinsä palauttamista.
Suomi liittyi Natoon 4. huhtikuuta, lähes 32 vuotta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Kraikin mielestä Suomella kesti Viroon verrattuna Natoon liittymisessä kauemmin, sillä Suomen kokemus kylmästä sodasta oli erilainen kuin Virolla.
“Oli luotu oma, kahdenvälinen suhde Venäjään ja oma puolueettomuuspolitiikka, josta alettiin luopua, kun liityttiin EU:hun. Sotilaallinen liittoutumattomuus kuitenkin säilyi, koska se oli ollut vuosikymmeniä Suomen turvallisuuspoliittisen linjan päävalinta. Siitä ei oltu valmiita luopumaan”, Kraik arvioi.
Kun kylmä sota päättyi, oli toiveita siitä, että Suomi voisi kehittää yhteistyösuhdetta Venäjään. Toisaalta Suomi säilytti puolustuskykynsä, eikä missään vaiheessa ajatellut, että puolustuskykyä ei tarvittaisi Venäjää vastaan.
“Ajateltiin, että Venäjä-suhdetta voisi hoitaa Naton ulkopuolella ja siitä voisi olla jotain etua. Kun Venäjä aloitti suurhyökkäyksensä Ukrainassa, käsitys muuttui hetkessä.”
Suomella on ensisijaisena tehtävänään puolustaa omaa aluettaan, kun Venäjän kanssa on pitkä maaraja. Baltian puolustuksessa Virolle ovat Suomen sijaan erittäin tärkeitä isot Nato-maat, kuten Yhdysvallat ja Iso-Britannia.
”Ruotsin suhde Natoon on hyvin tiivis jo nyt, mutta on hyvä saada selkeys siitä, että Ruotsikin on mukana Naton puolustussuunnitelmissa ja pystyy mahdollisesti ottamaan enemmänkin roolia Baltian maiden puolustuksessa tulevaisuudessa, kuten Suomi”, Raik perustelee.
Raikin mielestä Nato-jäsenyys tiivistää Suomen ja Viron välistä puolustusyhteistyötä.
”Ollaan saman pöydän ääressä tekemässä päätöksiä, laatimassa puolustussuunnitelmia ja vaihtamassa tietoja.”
