Teksti: Saana Sjöblom-Hasselblatt
Mennyt vuosi jää historiaan monella tavalla. Maailmaa mullistivat monet tapahtumat ja ilmiöt kuten Australian tuhoisat maastopalot tai Beirutin satamassa tapahtunut massiivinen räjähdys, mutta monet muistot tuntuvat jo hälvenneen maailmanlaajuisen koronaviruksen alle. Niin voisi käydä myös maanpuolustuksen kentällä nähdyille merkkipaaluille, kuten 25 vuotta täyttäneelle naisten vapaaehtoisen asepalveluksen taipaleelle tai 10 000 reserviin koulutetun naisen rajan ylittymiselle, ellemme muista ylläpitää keskustelua asioiden hyvistä puolista.
Maanpuolustuksessa on vielä paljon kehitettävää, mistä voi lukea tässä lehdessä liiton kannanoton osalta, mutta paljon on hyvääkin. Ja juuri asioiden positiivisista puolista toivoisin puhuttavan tänä vuonna enemmän. Tasavallan presidentti Sauli Niinistökin mainitsi itsenäisyyspäivän puheessaan, kuinka meillä on Suomessa paljon sellaista, jonka arvoa emme itse aina muista: ”Suomen menestys kansainvälisissä vertailuissa ei ole sattumaa. Tällainen yhteiskunta toden totta on puolustamisen arvoinen.”
Pelkkää iloa ja onnistumista vuosi ei kuitenkaan tule olemaan – kuten ei yksikään edellinenkään. Tämän lehden tavoittaessa sekä varusmiehet, sivarit että lukiolaiset, haluan rauhoittaa mahdollista ahdistustanne tulevasta kertomalla, ettette ole yksin ajatustenne kanssa. Monet pähkäilevät parhaillaan siviilipalvelus-, opiskelu- tai työpaikkojen perään. Varusmiespalveluksen juuri aloittaneille tai lähitulevaisuudessa aloittaville voi olla stressaavaa miettiä, miten koitoksesta jaksaa selvitä näin poikkeuksellisten ja vaikeiden aikojen jälkeen. Oli kyseessä sitten siviilipalveluspaikkojen metsästäminen tai Sotilaan käsikirjan tai pääsykoemateriaalien pänttääminen, haastavat tulevaisuuden kannalta merkittävät ponnistukset energiatason pysymistä korkealla – tai edes nykyisellään.
On mahdotonta tehdä lupausta siitä, että vuosi 2021 olisi aiempaa parempi. Emmehän me osanneet viimeksikään odottaa, mitä maailmassa ja elämässämme tapahtuu. Uudenvuodenlupauksetkin ahkerasta salitreenaamisesta voivat mennä tänä vuonna mönkään jo mahdollisten muuttuvien rajoitusten takia. Siksi suosittelen kaikkia elämäntilanteesta huolimatta tekemään yhden lupauksen ja pysymään siinä: ole armollinen itsellesi. Vaikka ei olisi saanut alokaskaudelta tavoittelemaansa pistemäärää, päässyt sellaiseen paikkaan sivariin kuin halusi eikä koulu- tai työpaikkakaan napannut, on matkaa jatkettava eteenpäin. Kuten tubettaja Jalmafi kertoo tämän numeron henkilöhaastattelussa; ”Eteen tulee myös epämukavia hetkiä, mutta kaikki koettelemukset kehittävät jatkoa varten.” Tämä olkoon hyvä muistutus kaikille, jotka pettyivät itseensä viime vuonna, eivätkä ole vakuuttuneet vielä tästä uudesta ajanjaksostakaan.
Vastoinkäymisiä tapahtuu kaikille. Sen sijaan, että pelkäisimme alkaneen vuoden toistavan viime vuoden synkkää kaavaa, voimme keskittyä etsimään niitä vähiäkin hyviä puolia asioista. Jollekin siviilipalveluksen viivästyminen voi tarkoittaa muutamaa tärkeää kuukautta korkeakoulun valmennuskurssilla. Toista intin uusi malli, neljä viikkoa palveluksessa ja kaksi vapaalla, voi auttaa nauttimaan aidosti kotona olemisesta viikonlopun sijaan. Paras ja tärkein asia mitä voimme kaikki tehdä tänä vuonna tilanteessa kuin tilanteessa, on yrittää olla huomenna parempi versio itsestämme kuin tänään. Se saa riittää.
Kirjoittaja on Varusmies-lehden päätoimittaja.
