Teksti: Ilmari Parviala
Puolustusvoimat kouluttaa valtavan määrän kuljettajia joka vuosi. Ajokortit ja -kokemus siirtyvät varusmiehen mukana reserviin ja moni pääseekin hyödyntämään taitojaan myös palveluksen jälkeen.
Palveluksen jälkeen työelämään siirtyminen oli helppoa jyväskyläläisille Tuukka Marjaselle ja Veeti Tyrväiselle, sillä Tikkakoskella palvelleet kuljettajat löysivät töitä kuljetusliikkeestä heti palveluksen jälkeen. Intissä kerrytetty osaaminen soveltuu työelämään varsin hyvin, minkä vuoksi ei ole yllättävää, että Puolustusvoimien kouluttamat kuljettajat ovat haluttuja työnantajien piirissä.
Ilmavoimien kuljettajat eivät valikoidu samalla tavalla kuin maavoimissa, vaan kuljettajan tehtävään haetaan erikoisjoukkohaun kautta. Sekä Tyrväinen että Marjanen olivat siis tienneet jo ennen palveluksen aloittamista haluavansa kuljettajaksi. Tikkakoskelta molemmille tarttui mukaan CE- eli yhdistelmäajoneuvokortti, vaarallisten aineiden kuljetusluvat ja ammattipätevyydet. Kaikki luvat ja ajokortit ovat täysin päteviä myös siviilissä ilman minkäänlaista jatkokoulutusta. Puolustusvoimat onkin Suomen suurin raskaan kaluston kuljettajakouluttaja.
Tyrväiseltä löytyi armeijaa edeltävältä ajalta C-kortti ja ammattipätevyys, sillä hän oli opiskellut metsäalalla. Työkokemusta oli ehtinyt karttua raskaskoneasentajana. Varusmiespalveluksen aikana kuorma-autokortti päivittyi CE-luokkaan ja kuvioihin tuli myös vaarallisten aineiden kuljettamiseen tarvittavat ADR-luvat.
Ajaminen etusijalla
Molemmat kotiutuneet kuljettajat saivat saman koulutuksen palveluksensa aikana, mutta Tyrväinen päätyi aiemman taustansa vuoksi korjaamon puolelle, siinä missä Marjanen aloitti vuodenvaihteessa kuljettajana.
“Työpäivät ovat melko vaihtelevia. Pääasiassa työ on tietysti korjaamista ja huoltoa, mutta aika paljon siirtelen myös autoja ja materiaalia paikasta a paikkaan b. Se on hyvä kun kortit löytyy, niin pystyy kärryä vetämään myös siirtoajossa”, Tyrväinen tuumii.
Palveluksen aikana saatu kuljettajakoulutus keskittyy pitkälti nimenomaan ajamiseen, minkä vuoksi korjaamolle ei palveluksesta tarttunut Tyrväisen mukaan liiemmin eväitä. Pieniä korjauksia tehtiin silloin tällöin, mutta ajotehtävät menivät kuitenkin aina etusijalle.
“Esimerkiksi jos kylkiaukeavaan konttiin piti vaihtaa vaneri, niin esimiehen johdolla päästiin tekemään porukalla korjauksia. Joskus jos oli iltaisin luppoaikaa niin oli mahdollista mennä hallille katselemaan, että olisiko jotain tekemistä”, Tyrväinen muistelee.
Pitkää päivää
Marjasella työpäivä alkaa vasta illalla, eikä sen tarkkaa kestoa voi tietää etukäteen. Varauduttava on jopa 15 tunnin vuoroihin, vaikka joskus hommat saa hoidettua nopeamminkin. Vaikka kaikki Puolustusvoimien ajotehtävät eivät välttämättä tarkasti peilaudu siviilimaailmaan, niin Marjanen kertoo varusmiespalveluksesta saadun koulutuksen siirtyvän siviilipuolelle hyvin.
“Itselleni kertyi ajokeikkaa Ilmavoimissa paljon ja välillä päästiin käymään pidemmilläkin reissuilla. Kuormaamista ja kuormansidontaakin tuli tietysti tehtyä, minkä lisäksi esimerkiksi lavapohjien ajelu tuli tutuksi kun ajettiin pyykkikuormaa. Ainut asia, josta ei niin paljoa kertynyt kokemusta on laituriin peruuttaminen, jota teen nykyisessä työssäni useita kertoja vuoron aikana”, Marjanen kuvailee.
Vaikka Marjanen tai Tyrväinen eivät usko jäävänsä rekkojen pariin loppuiäkseen, vaikuttavat molemmat tyytyväisiltä tämänhetkiseen alanvalintaan. Kiire ei ole pois, mutta jossain vaiheessa voi olla hauskaa kokeilla myös jotain muuta.
“En ajatellut jäädä rekkakuskiksi täyspäiväisesti loppuelämäkseni, mutta aion kyllä pitää kortit ja ammattipätevyydet voimassa jatkossakin. Lähtökohtaisesti olen vielä lähdössä kouluun jossain vaiheessa”, tradenomiksi tulevaisuudessa aikova Marjanen puntaroi.
“Pari vuotta teen nyt näitä hommia ja siitä ajattelin lähteä kouluttautumaan lisää. Konetekniikan insinöörin paperit on tällä hetkellä tavoitteena. Opiskelu ei kuitenkaan ole ihan ilmaista niin on kiva kerätä vähän rahaa sukanvarteen”, Tyrväinen toteaa.
