Sotilaskotiliiton toiminnanjohtaja Satu Mustalahti kertoo Ruotuväki-lehdessä liittonsa olleen mukana kitkemässä tupakointia varuskunnista koko hänen 35 vuotta kestäneen työuransa ajan: “Sen aikaa tämä työ on ainakin jatkunut. Ennen nykyisiä kampanjoita, on ollut luentoja ja muuta valistustyötä tupakoinnin vaaroista.”
Tuossa ajassa ei hirveästi ole muuttunut, vaan Puolustusvoimissa käytetään edelleen paljon tupakkaa ja muita nikotiinituotteita. Asiaa ei voinut olla huomaamatta palveluksessa: rööki palaa iloisesti kasarmeilla, ja leireillä paksu savuverho muistuttaa hämmästyttävästi islantilaista tuhkapilveä.
Tilastojenkin mukaan varusmiespalvelusta suorittavat polttavat tupakkaa ja käyttävät nuuskaa enemmän kuin siviiliväestö keskimäärin. Kessu huulessa metsässä samoileva sotilas taitaa olla suomalainen kansallissymboli, jonka kuvaa on vaikea murtaa. Ainakaan niin kauan, kun Uuno Turhapuro palaa armeijaan leipiin vuosittain maikkarin toiveuusinnoissa.
Kuten Mustalahti kertoo, asevelvollisuuttaan suorittavia on kannustettu savuttomaan elämään jo useita vuosia erilaisten kilpailujen ja kampanjoiden avulla. Niitä voi pitää enemmän tai vähemmän onnistuneina.
Puolustusvoimia on vaikea syyttää varusmiesten tai henkilökunnan tupakoinnista, koska kaikki kasarmin porttien sisäpuolella ovat täysi-ikäisiä ja vastuussa itse siitä, mitä tupruttelevat tai tunkevat ylähuulensa alle. Näin ainakin periaatteessa.
Tupakointi nähdään sosiaalisena tapana, ja jotkut uskovatkin tupakan aiheuttamaan sosiaaliseen riippuvuuteen enemmän kuin nikotiiniriippuvuuteen. Intissä sosiaalinen riippuvuus on ymmärrettävää, koska röökipaikan valtiaat muodostavat porukan, johon voi kuulua ainoastaan tupakoimalla.
Varusmiesten tupakointia ei kuitenkaan vähennetä tupakkapaikkoja ja -taukoja karsimalla. En myöskään usko tupakoinnin vastaisten viestinnän tehostamisen tai lisäsaarnauksen P-kauden oppitunneilla yksin tuhoavan kasarmien tupakkaperinnettä. Tupakkavalistusta on saanut jokainen, joten voiko nikotiinituotteiden käyttö oikeasti johtua tiedon puutteesta?
Minulle sanottiin, että armeijassa oppii odottamaan, ja se klisee pitää paikkansa. Aina sähistään kovalla vauhdilla jonnekin koulutusten välissä ja lopulta vain odotetaan, että jotain tapahtuu. Passiivisen odottamisen sijaan mälli tunkeminen huuleen tai ryppyisen norttiaskin kaivaminen taskun pohjalta tuntuu loogisemmalta.
Ehkä tupakointi intissä onkin ennen kaikkea ajan tappamista. Kun ei ole muutakaan tekemistä tarjolla, röökin vetäminen tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta.
Varusmieskoulutuksella pyritään samaan aikaan toimiva sodan ajan joukko, joka puolustaa Suomea kriisitilanteessa. Savuttomuus on kannatettava arvo, sillä se parantaa ainakin sotilaiden fyysistä toimintakykyä, mikä on yksi osatekijä kokonaismaanpuolustusta. Uskon kuitenkin, että varusmiesten tupakointi vähenee, jos koulutuspäiviä ja -ohjelmaa tehostetaan: Enemmän hyödyllistä tekemistä tarkoittaa vähemmän tyhjänpanttina oleilua. Tämä vähentäisi tupakkapaikkojen käyttöastetta enemmän kuin mikään kilpailu- tai kampanja.
Teksti Rasmus Arikka
Kirjoittaja on Varusmies-lehden toimituspäällikkö
