Viime kevään käärijähuumassa Euroviisuja ei maltettu odottaa. Nyt viisuedustaja pohti osallistumista, fanit vaativat boikottia ja järjestäjät puntaroivat vaihtoehtojaan. Kivenä kengässä on nyt monen viisufanin mielestä yksi maa.
Santeri Saarinen
No rules! Mutta entä sodan säännöt? Laulukilpailu Euroviisujen ympärillä kuohuu jälleen. Israelin osallistumista on kritisoitu laajalti viisufanien parissa, moni haluaisi järjestäjän, Euroopan Yleisradiounioni EBU:n, sulkevan maan pois kilpailusta. Syynä boikottivaatimuksille ovat Israelin sotatoimet Gazan alueella. Nykyinen sotilasoperaatio käynnistyi Gazan alueella toimivan terroristijärjestö Hamasin hyökättyä Israeliin viime marraskuussa. Vastatoimia on arvosteltu ylimitoitetuiksi.
Mutta miksi juuri Euroviisut on nostettu nyt Israel-kritiikin tärkeimmäksi areenaksi? Euroviisujakin tutkinut mediatutkimuksen yliopistolehtori Mari Pajala kertoo, että on myös itse yllättynyt siitä, kuinka nimenomaan Euroviisut vaikuttavat olevan hetken suurin kysymys alueen konfliktissa:
“Toki Israelin televisio ei ole itsekään helpottanut tilannetta, jos kisabiisissä todella lauletaan ‘lokakuun sateesta’ viitaten Hamasin toimiin ja Israelin vastahyökkäykseen. Myös Israelin televisio vaikuttaa kärjistävän asioita tahallaan”, Pajala pohtii.
Kenties viisuosallistumista on helpointa haukkua. Mielenosoitukset eivät ole tehonneet, ehkä ainoa keino ilmaista tyytymättömyyttä on laulukilpailujen boikotointi?
“Viisukeskustelu on tänä vuonna selkeästi keskittynyt juuri Israelin osallistumiseen. Itse artistista, saati kappaleesta, on puhuttu paljon vähemmän”, Pajala kuvailee.
Tänä vuonna kilpailut ovat korostetun poliittiset.
Mutta tilanne ei ole uusi, muistuttaa Euroviisu-asiantuntija, tutkija-toimittaja Anna Muurinen. Euroviisut itsessään ovat hänen mielestään lopulta syvästi poliittinen ilmiö.
“Kun Euroviisut aloitettiin 1950-luvulla, Eurooppa jälleenrakensi itseään sodan jäljiltä. Uusi teknologia, televisio, tarjosi kanavan Länsi-Euroopan yhteiselle ohjelmalle, jolla haluttiin sitoa henkisiä arpia kansojen välillä. Euroviisut syntyi yhdistämään eurooppalaisia ja edistämään rauhaa ja inhimillisyyttä”, Muurinen tähdentää.
Pajala muistuttaa, että kylmän sodan päätyttyä entisen, sosialistisen Itä-Euroopan liittyminen kilpailuihin edisti osaltaan Euroopan integraatiota.
“Kylmän sodan jälkeen viisukappaleissa Euroopan yhdentymisestä laulettiin hyvin suoraan”, hän kertoo.
Sittemmin rauhan ja yhtenäisyyden Euroopasta on siirrytty 2020-luvun konfliktien, kulttuurisotien ja repivien ristiriitojen aikakaudelle. Kehitys näkyy myös Euroviisuissa, hyvässä ja pahassa:
“Euroviisuissa on nostettu aina ajankohtaisia teemoja esille. Heräsin itse eurooppalaisuuteen, luonnonsuojeluun, ja muuhun sellaiseen juuri lapsuuteni Euroviisujen kautta”, Muurinen muistelee.
Hänen mielestään Euroviisut, kuten taide ja kulttuuri yleisesti, heijastelee aina aikansa ilmiöitä.
“Ehkä se selittää osaltaan myös Käärijän menestystä”, Muurinen naurahtaa ja jatkaa:
“Kaikki ovat niin kypsiä tähän sähläämiseen, että kun lavalle nousee joku kaveri, joka sanoo, että ‘vedetään kännit’, se vetoaa!”
“Euroviisuista syntyi ohjelma, jolla Eurooppa sitoi henkisiä arpia kansojen välillä”
Anna Muurinen
Samalla Euroviisut on kiihtyvään tahtiin joutunut tasapainottelemaan viisufanien toiveiden ja rahallisten realiteettien välillä. Esitykset ovat vuosi vuodelta näyttävämpiä, niin myös budjetit.
“Euroviisuista on tullut enemmän ja enemmän kaupallinen karnevaali”, Muurinen toteaa.
Silloin niillä, jotka ovat valmiita satsaamaan, on sananvaltaa hyvin paljon.
Muurinen viittaa muun muassa Venäjään ja Valko-Venäjään, jotka jakoivat ennen helmikuun 2022 suurhyökkäystä viisuorganisaatiolle “ennennäkemättömiä” summia rahaa. Nyt kilpailujen pääsponsori israelilainen Moroccanoil.
“Vaikka raha ei välttämättä ole pääsyy, se ainakin vaikeuttaa Israelin sulkemista ulos kisoista”, Muurinen arvelee.
Kun Venäjä suljettiin kilpailuista, rahoitusvaje kasvoi. On mahdollista, että Israelinkin jääminen pois olisi jo turhan luja isku.
Kun Windows95Man:in, eli pääartisti Teemu Keisterin ja laulaja Henri Piispasen voitto Uuden Musiikin Kilpailusta (UMK) varmistui 10. helmikuuta, mylly oli valmis. Ensiksi kohistiin siitä, täytyykö tietokoneohjelmiston nimeä käyttävä artistinimi muuttaa. Lämmittelykierrosten jälkeen tartuttiin jo Lähi-idässä vellovaan konfliktiin. Yli 2000 pohjoismaista artistia, mukaanlukien Keisteri, olivat jo ennen UMK-finaalia allekirjoittaneet vetoomuksen, jolla EBU:a vaadittiin sulkemaan Israel ulos viisuista. Voittoon ei ilmeisesti uskottu, sillä lopullinen kanta osallistumiseen muuttui luultua mutkikkaammaksi. Yle asetti Keisterille takarajan päätökselle, fanit ja media pommittivat Keisteriä kysymyksillä, vaatimuksilla, jopa uhkauksilla. Nyt viattomasta ysäridiskobiisistä oli tullut monelle kysymys Suomen suhatutumisesta “kansanmurhaan” Palestiinassa. Lopulta Windows95Man päätti, että kisakappale No Rules! soi toukokuussa myös Göteborgissa. Mielipiteen Israelin toiminnasta voi esittää paremmin muuten, kuin boikotoimalla, Keisteri viestitti. Tuskinpa Israel jää huomiotta myöskään viisuviikolla.
Viikkojen myllytys otti koville, Keisteri on kertonut myöhemmin. Jossakin kohtaa boikottia suurempi syy kisoista jättäytymiselle alkoi olla oma mielenterveys. Muurista koko soppa harmittaa:
“On järkyttävää, että artisti saa niskaansa sellaisen paskavyöryn lähtiessään edustamaan Suomea.”
“Lopulta ratkaisu oli oikea. Artisti menee kisoihin musiikki edellä ja EBU vastaa politiikasta”, Muurinen ajattelee.
Käärijä Keisteri ei kuitenkaan ole. Jos tänä vuonna huomio suuntautuu ulos, keväällä 2023 tuskin kukaan pystyi ohittamaan Suomen omaa edustajaa.
“En muista, että sellaista viisuilmiötä olisi ollut koskaan aiemmin”, Pajala toteaa ykskantaan:
“Käärijä-ilmiö oli hyvin poikkeuksellinen ja sellaisiin saappaisiin astuminen vaatii paljon keneltä tahansa”, hän jatkaa.
Painetta menestykseen riittää. Eikä ainoastaan Suomessa, vaan myös ulkomailla.
“Suomi nousi viimeistään Käärijän myötä “suurten” viisumaiden joukkoon. Suomelta odotetaan paljon”, Pajala kuvailee.
Muurinen tuumaa, että Windows95Man pääsee toukokuun viisufinaalissa todennäköisesti kymmenen parhaan joukoon. Sitä korkeammalle nouseminen olisi yllätys.
“Tuomaristo ainakin inhoaa sitä, sen voi sanoa jo valmiiksi”, Muurinen lohkaisee ja lisää, että yleisö saattaa kuitenkin antaa ‘taas yhdelle hullulle suomalaiselle’ kelpo pisteet.
Suomi ja Käärijä toivat Euroviisuihin vapautta. Saappaat eivät ole suuret vain Windows95Manille. Väljemmät ne ovat jokaiselle.
“Käärijä veti jutun niin lekkeriksi, että se toi kaivattua vaputuneisuutta kisoihin”, Muurinen huokaisee.
Myös Lordin voitto 2006 avasi kisoja. Käärijän show tuntuu lisänneen tulevien viisujen genrevalikoimaa ja tietynlaista hulluutta entisestään.
No Rulesin englanninkielisyys on Muurisen mielestä sääli, sillä Cha Cha Chan suomen kielinen sanoitus tuntui olevan osa moraalisen voittajan taikaa.
“Joka tapauksessa Käärijä palautti Euroviisujen musiikillista kiinnostavuutta. Viimeiset vuodet on menty lähinnä muovisella ja ulkokultaisella ruotsalaispopilla. Nyt kaivataan enemmän väkevyyttä ja angstia”, Muurinen latelee.
“Kaiken myllerryksen keskellä tuntuisi ulkokultaiselta laulaa kädet levällään ranskaksi rauhasta ja vapaudesta. Tietysti rauha kuuluu olennaisena, tai olennaisimpana, asiana Euroviisuihin, mutta liika vakavuus väsyttää ihmisiä!”
“Viimeiset vuodet on menty lähinnä muovisella ja ulkokultaisella ruotsalaispopilla. Nyt kaivataan enemmän väkevyyttä ja angstia”
Anna Muurinen
Kisoihin osallistuu myös ainakin toinen sotaa käyvä maa: Ukraina. Sen mahdollisuuksia peräänkuuluttavat sekä Muurinen että Pajala.
“Ukrainalla on upea show ja vahva kappale, jossa on jälleen mukana kiinnostavaa folklorea. En ylläty lainkaan, jos Ukraina voittaa. Kokonaisuudesta pitävät sekä yleisö että tuomaristo”, Pajala summaa.
Muurinen muistuttaa, että mikäli Ukraina nappaa kisavoiton itselleen, se haastaa jo nyt järjestäjän, viisujen suurmaa Ruotsin kilpailussa viisuvoittojen määrästä. Tällä hetkellä paalupaikkaa pitää Irlanti. Pitkälti vuosikymmenten takaisilla voitoillaan, Pajala huomauttaa. Ruotsilla on näytön paikka – jälleen. Göteborgissa järjestettävien Euroviisujen myötä tulee kuluneeksi viisikymmentä vuotta siitä, kun Abba räjäytti pankin Britanniassa kappaleellaan Waterloo.
Yksi viisutärppi on tämänkertainen show itsessään, Pajala maalailee:
“Ruotsi on tunnettu näyttävistä kisoista, eivätkä tämän kevään kisat varmasti ole poikkeus!”
Lopulta viisut ovat yhtäaikaa brutaali ja fantastinen konsepti, Muurinen toteaa. Kolmessa minuutissa täytyisi vetää esitys, joka on musiikillisesti taitava, vetoaa yleisöön ja edustaa omaa maata ja sen kulttuuria. Euroviisujen idea on selvä: yhteinen kulttuurin juhla, jossa kansakunnat kilpailevat keskenään hyvässä hengessä, “paremman huomisen puolesta”. Pajala ja Muurinen pitävät henkilökohtaisesti Israelin toimia Gazan siviilejä kohtaan tuomittavina, mutta harmittelevat asiaa juuri Euroviisujen kannalta.
“Nykyisessä tilanteessa Israelin osallistuminen on kuitenkin hankala paikka”, Pajala pohtii.
Muurinen on samoilla linjoilla. Aiheen tulenarkuus kallistaa vaakakuppia sen puoleen, että Israelin olisi itse ymmärrettävä jättäytyä pois, hän arvioi. Muurinen hymähtää ja tiivistää lopulta Euroviisujen päätarkoituksen:
“Jotenkin toivoisi, että yhden illan ajan sodat ja riidat voitaisiin haudata, kerääntyä yhteen ja nauttia huikeasta musiikista! Ehkä joskus taas.”
