Tilikauden vaihtuminen, työntekijän kuukauden sairasloma tai toimittajan konkurssi ovat tosielämän esimerkkejä tilanteista, joissa aika monella menee ”kusi sukkaan”.

Teksti: Willem van Schevikhoven

 

Tämä on tarkoituksellinen vastakkainasettelu. On räikeä epäkohta, että urheilemalla saa viikkojen urheilukomennuksen, kun taas kolmen ihmisen työllistäminen on lähinnä pesunkestävä peruste loma-anomukseen.

Kumpi on yhteiskuntamme kannalta tärkeämpää?

Yrittäjät ovat pieni, mutta tärkeä ryhmä palveluksessa. Ei tarvitse edes työllistää – yrittäjän ja yrityksen talouden pyörittäminen on haastava ja vastuullinen tehtävä jo ilman työntekijöitä. Harva parikymppinen on täyspäiväinen yrittäjä. Ei siis voi olla resursseista kiinni, ettei tämän ryhmän tarpeita oteta huomioon.

Omalla alokaskaudellani urheilijat juoksivat päivällä omaa peruskuntolenkkiä, kun me muut siivosimme. Miksei yrittäjä tekisi silloin palkkalaskelmia tai seuraavaa markkinointisuunnitelmaa? Itse tein nämä asiat iltaisin ja viikonloppuisin.

Helpotuksien saaminen riippuu toki palveluspaikastakin. Esimerkiksi RU-kurssille harvemmin vahingossa joutuu, joten on perusteltua, ettei siellä perusyksikön tapaan jousteta. Perusyksiköissä koulutus taas on vähemmän vaativaa, ja sieltä jos jostain pitää löytyä tasapuoliset mahdollisuudet siviiliasioille – oli sitten urheilija tai yrittäjä.

Se, että palveluksessa vain harva on yrittäjä johtuu ainakin nuoresta iästä, mutta ehkä myös siitä, ettei yritystä kannata perustaa ennen armeijaa. Omista palvelustovereistani moni on kertonut haaveistaan perustaa yrityksen palveluksen jälkeen. Oman yritysidean toteuttaminen ei saa olla kiinni siitä, onko varusmiespalvelus suoritettu vai ei. Tarvitsemme jokaisen yrittäjän idealla kuin idealla, jotta tämän maan talous pysyy liikkeessä. Lisäksi tarvitsemme myös varusmiespalvelukseen kyvykkäitä ja omatoimisia ihmisiä, joita yrittäjät usein ovat.

Aloitin varusmiespalveluksen kahdeksan vuotta yritykseni perustamisen jälkeen ja työllistän tällä hetkellä kolme ihmistä. Olin jo vapautettu tehdessäni harkitun valinnan tulla palvelukseen. En ole järin lomia anonut, sillä viikonloput olen kuluttanut yrityksen pyörittämiseen, ja palveluksen vetänyt täysillä. Olen onnekas, sillä tiimini toimii ja olen saanut keskittyä palvelukseen. Yrittäjillä on kuitenkin erilaisia tarpeita ja yritys – myös omani – voi nopeastikin tarvita ratkaisuja ja johtajansa huomiota. Tilikauden vaihtuminen, työntekijän kuukauden sairasloma tai toimittajan konkurssi ovat tosielämän esimerkkejä tilanteista, joissa aika monella menee ”kusi sukkaan”.

Palveluksessa ei pitäisi erotella urheilijoita muista, vaan arvioida helpotusten tarpeet tapauskohtaisesti, oli kyse sitten yrittämisestä, urheilusta tai jostain aivan muusta. Oikea taho arvioimaan tätä ainakin vaativammissa tapauksissa saattaisi olla joukko-osastotason henkilö, jotta kohtelu olisi tasapuolista ja ammattitaito taattua.

Kirjoittaja on 28-vuotias yrittäjä, upseerioppilas ja Uudenmaan Yrittäjien hallituksen jäsen.