[adinserter name="deskari banneri etusivu"]

Mitä Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys käytännössä tarkoittaa?

Keskustelua Nato-jäsenyydestä käydään nyt kiivaasti, ja jo viikkojen ajan eri poliittiset toimijat ovat ottaneet kantaa jäsenyyden puolesta tai vastaan. Mitä konkreettisesti kuitenkin tarkoittaisi, jos Suomi päättäisi jättää Nato-hakemuksen?

Teksti: Aurora Kuusisto

Kuluneen kevään aikana keskustelu Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä on käynyt kuumana Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Myös Suomen turvallisuustilanne on muuttunut sodan alettua Euroopassa, sillä itänaapurin aikeista ei koskaan voi olla varma. 

Suomen Sotilas -lehden päätoimittaja Jaakko Puuperä kertoo, että Natoon liittyminen voi tapahtua monella eri tavalla.

(MAINOS - teksti jatkuu alla)[adinserter block="4"]

– Uskon, että tällä hetkellä valtiojohdossa aina eduskunnasta alkaen ja presidenttiin päättyen on erilaisia toimintavaihtoehtoja, jotta prosessista saadaan turvallinen ja varma. Haluamme varmistaa sen, että teemme mahdollisimman epätodennäköiseksi Venäjän puuttumisen Nato-jäsenyyden hakuprosessiin, Puuperä arvioi. 

Prosessi on tällä hetkellä siinä vaiheessa, että Suomi voisi mahdollisesti jättää hakemuksensa puolustusliittoon Naton seuraavassa huippukokouksessa Madridissa, 29. kesäkuuta. Puuperä sanoo, että jos näyttää siltä, että tarvitsisimme jäsenhakemuksen käsittelyn ajaksi niin sanottua puolustuksellista selkänojaa turvaksemme, on Suomen mahdollista sopia turvatakuista esimerkiksi Yhdysvaltojen tai Iso-Britannian kanssa. Turvatakuut tarkoittaisivat konkreettisimmillaan esimerkiksi hieman isompaa sotaharjoitusta, johon Yhdysvallat tai Iso-Britannia liittyisi kalustollaan.

– Sillä viestittäisiin, että ei kannata koskea. Prosessi etenee juuri niin kuin on päätetty, ja sillä hyvä, Puuperä sanoo.

Puolustuskyky kaipaa uskottavuutta

Monia kiinnostaa varmasti kysymys, että mitä Natoon liittyminen loppupeleissä tarkoittaisi Suomelle ja suomalaisille. Puuperä lähtee purkamaan kysymystä Suomen puolustuskyvyn uskottavuuden kautta.

– Suomessa puhutaan itsenäisestä ja uskottavasta puolustuskyvystä. Molempia ei kuitenkaan ole Suomen resursseilla mahdollista saavuttaa yhtä aikaa. Katsoessamme Suomen resursseja ja pienen valtion mahdollisuuksia, ei näin pienellä maalla tällaisessa geopoliittisessa asemassa ole mahdollisuutta pitää yllä itsenäistä ja uskottavaa puolustuskykyä, johon uskoo kaikki muutkin suomalaisten lisäksi.

Puuperä alleviivaa, että maanpuolustustahto on toki tärkeää, mutta tässä vaiheessa pitäisi olla jo viimeisillekin asiaa pohtiville selvinnyt, että jos Suomi jää puolustuksensa kanssa yksin, niin Suomi todennäköisesti on vielä kerran Venäjän listalla.

– Jos Suomi liittyy Natoon, niin puolustuskyky muuttuu uskottavaksi, eikä Venäjä lähde sitä testaamaan.

Yleinen asevelvollisuus säilytettävä

Natoon liittymiseen liittyvistä eduista puhuttaessa Puuperä hämmästelee, että keskusteluissa ei oteta riittävän usein esiin Naton mukanaan tuomia taloudellisia säästöjä.

– Puolustusliiton yksi keskeisimpiä etuja on, että valtiot pystyvät ylläpitämään tehokasta puolustuskykyä Naton sisällä niin, että säilytetään itsenäisyys. Ei tarvitse siis käyttää suunnattomia resursseja sellaisiin välttämättömiin suorituskykyihin, joita voidaan tarjota yhdessä.

Puuperä haluaa kuitenkin korostaa, että liittoutuneena ei pidä luopua omasta tekemisestä.

– Yleinen asevelvollisuus on säilytettävä, sillä mikäli maahamme hyökättäisiin, asevelvollisuuteen perustuvan puolustusjärjestelmämme avulla voimme puolustaa itseämme aina siihen asti, että puolustusliitolta saadaan tukea.

Päätöksenteko on hidasta, mutta varmaa

Tokikaan puolustusliitto kuin mikään muukaan organisaatio ei ole immuuni erilaisille heikkouksille. Puuperä analysoi Naton suurimmaksi heikkoudeksi sen hitaan päätöksentekovalmiuden. 

– Tasavaltaisen demokraattisen järjestelmän heikkous on aina tehokkuudessa. Totalitaristinen valtio pystyy toimimaan nopeasti päätöksissään, esimerkkinä Kiina. Mutta toisaalta keskusjohtoisen nopean päätöksenteon heikkous on, että tehdään vääriä päätöksiä, josta historia on täynnä esimerkkejä. Jalkautettu hallinto eli demokratia taas on hidas päätöksissään, sillä erinäiset päätökset täytyy hyväksyttää monella eri taholla. Tällöin vältytään pahimmilta mokilta, mutta päätöksenteko on hidasta. 

Nato herättää myös kysymyksen, että mikä olisi meidän vastavuoroinen velvollisuutemme, jos jollain toisella Nato-maalla syttyisi syystä tai toisesta sotilaallinen kriisi. Puuperän mukaan se on jälleen kerran poliittisen tahdon kysymys.

– Se, että ilmoitat olevasi käytössä kaikkeen, antaa puolustusliitosta kuvan, että kaikki ovat tosissaan antamassa tähän kaikkensa. On kuitenkin hölmöä kuvitella, että näin pieneltä maalta kuin Suomi, lähtisi kukaan vaatimaan järjettömiä joukkojen siirtoja toiseen maahan, sillä sellaista toimintaa varten on olemassa isompiakin toimijoita. Suomen antama tuki muille Nato-maille sellaisen tarpeen sattuessa olisi todennäköisesti materiaalinen tai taloudellinen tai esimerkiksi sitova pitämällä huolta omasta tontista, Puuperä arvioi.

Keskustelua varusmiesten lähettämisestä Nato-operaatioon on myös käyty, mutta Puuperä tyrmää väitteen välittömästi.

– Varusmiesten tehtävä ei ole taistella, vaan varusmiehet ovat koulutuksessa. Ei lääketieteen opiskelijaakaan laiteta tekemään leikkauksia, ja sama periaate koskee varusmiehiä. Jos jotain lähetetään Suomesta muihin maihin sotilasoperaatioon, niin reserviläisiä, mutta siitäkin asiasta päättää Suomi, ja yksin Suomi.

Puuperän mukaan varusmiesten lähettäminen taisteluihin osoittaa täydellistä kyvyttömyyttä niin tekeviltä asevoimilta. Reserviläiset on koulutettu sotaa varten ensin varusmiespalveluksessa ja vielä kertausharjoituksissa, joten heidän käyttäminen sotilaallisissa operaatioissa olisi perusteltua.

Kysymyksiä pohjoisen puolustuksesta

Puuperä painottaa, että puolustusliitto perustuu ensisijaisesti siihen, että autetaan toinen toista vaikeissa tilanteissa. Suomen rooli Naton jäsenenä olisi puolustaa omaa maataan, sekä osallistua pohjoiskalotin ja Itämeren alueen turvallisuuden ylläpitämiseen.

– Silloin se olisi kiinteästi myös Suomen intressi, jos vaikkapa Norja joutuisi uhan kohteeksi.

Silloin olisi aika järkevää osallistua Norjan puolustamiseen. Pohjoisen puolustuksen takaamisen lisäksi hän nostaa esiin vielä kysymyksen Ahvenanmaasta, sillä se sisältää suuren riskin Venäjän vaikuttamisyrityksille.

– Venäjällä on suuri konsulaatti Ahvenanmaalla, jota se käyttää tekosyynä kansainvälisoikeudellisille aggressioilleen. Kysymys Ahvenanmaan demilitarisoinnista tai ainakin Venäjän roolista sen takaajavaltiona olisi hyvä ratkaista myös nyt, kun keskustelemme Suomen turvallisuuden takaamisesta.

Kommentoi

[adinserter name="deskari banneri etusivu"]

Samankaltaisia juttuta