Suomessa nähdään säännöllisesti paraateja, kalustoesittelyitä ja näytöksiä, joista moniin varusmiehet käsketään mukaan marssimaan ja poseeraamaan. Kalustoa ei kuitenkaan esitellä muuten vain. Leipä ja sirkushuvit maistuvat politiikalta ja mielipidevaikuttamiselta.
Voitokkaan valloittajan merkki
Muun muassa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan erikoistunut tutkija Charly Salonius-Pasternak Ulkopoliittisesta instituutista kertoo, että sotakaluston esitteleminen perinteenä on ollut olemassa niin kauan kuin maita on valloitettu.
– Marsseja järjestämällä osoitettiin valloitetuille, että “täällä me olemme” ja tietenkin juhlistettiin voitokasta operaatiota tai valtausta kotiin palattaessa, Salonius-Pasternak sanoo.
Voiton merkiksi saatettiin pystyttää myös monumentteja, kuten kaaria tai patsaita. Vaikka tänä päivänä uusien maiden valloitukset ovat harvinaisempia, on paraateilla yhä paikkansa. Suomessa ja ulkomailla sotilasparaateja järjestetään yhä säännöllisesti. Kotimaassa järjestettävien paraatien lisäksi suomalaiset ovat hyvin tietoisia esimerkiksi Venäjän sotilasparaateista.
– Tarkoituksena on esitellä maan sotilaallinen arsenaali. Tulee myös huvittavia tapahtumia, kun kaikki ei menekään hyvin: Venäläinen Armata-tankki ei ollutkaan ihan valmis tai Iranin ohjus on tehty öljytynnyreistä. Osittain historian ja käytännön takia yhä nähdään tarpeelliseksi järjestää paraateja jotta voidaan osoittaa sotilaallista suorituskykyä.
Osittain historian ja käytännön takia yhä nähdään tarpeelliseksi järjestää paraateja
Toinen vanha syy paraatien järjestämiselle on maanpuolustustahdon ylläpitäminen. Sotilaallisilla voimannäytöillä viestitään kansalle, millaisia järjestelmiä ja aseita valtio on hankkinut. Suomessa kalustoa esittelevät varusmiehet ja reserviläiset todistavat konkreettisesti, että valtiolla on myös koulutettu joukko, joka osaa käyttää kalustoa.
Kymmenien tuhansien varusmiesten läheiset saavat toki konkreettisen esimerkin Puolustusvoimien suorituskyvystä kuuntelemalla varusmiehen inttitarinoita. Sen varaan Puolustusvoimat ei kuitenkaan voi laskea.
– Siitä saa aika ruohonjuuritason kuvan. Ehdottomasti paraateilla on tarkoitus. Tämä on hyvin vanha historiallinen tapa, mutta nykyisin suorituskyvystä viestitään monella muullakin tavalla.
Suorituskykyä reaaliajassa
Itse kalustohankinnat ja niistä viestiminen esimerkiksi videoilla ovat tänä päivänä yhä tärkeämpi tapa viestiä armeijan suorituskyvystä. Video on helposti vastaanotettavissa ja se voi levitä hyvinkin laajalle.
– Jos vaikka Suomi ja Ruotsi haluavat viestiä, että sotilaallinen yhteistyö on kehittynyt sille tasolle, että voidaan operoida yhdessä, voidaan helposti jakaa hyvin tuotettuja Combat Camera -videoita. Jengi katsoo niitä enemmän kuin kymmensivuisia paperisia raportteja. Se on viime vuosikymmenien muutoksista suurin, että esimerkiksi tällainen yhteistyö voidaan konkreettisesti nähdä.
Samalla videon tekijä päättää tismalleen, mitä videolla näytetään. Viestin rajauksella voidaan vaikuttaa merkittävästi mielikuvaan, joka viestin vastaanottajalle syntyy. Historiallisesti viestin on lähettänyt valtio itse. Viime vuosikymmeninä valta viestiä on teknologian kehityksen myötä valunut myös tavallisen kansan käsiin.
Kuvamateriaalin tuottamisen helppous tänä päivänä on Salonius-Pasternakin mukaan näin muodostanut kaksiteräisen miekan. Yhtäältä Venäjä voi näyttää videolla, kuinka täydellisesti sen tuliterät tankit lipuvat halki Punaisen torin. Toisaalta paraatia seuraava älypuhelimen omistaja voi jakaa sosiaalisen median tileillään videon, missä epäkunnossa oleva tankki savuttaa yleisön seuratessa huvittuneena.
Meillä on entistä enemmän valmiuksia viestiä suorituskyvystä lähes reaaliaikaisesti.
– Jos Hornet lensi jälkipoltin auki yli Helsingin kolme vuosikymmentä sitten, jengi ehdottomasti huomasi sen. Hesari kirjoitti siitä seuraavan päivän lehteen ja Yle ehkä kertoi siitä illan uutisissa. Nyt somesta löytyy minuutin kahden sisällä monia videoita, joissa näkyy, mihin suuntaan Hornetit ovat lentäneet ja missä ne on nähty.
Internetin ansiosta tavalliset kansalaiset pystyvät seuraamaan sotakalustoa lähes reaaliajassa. Esimerkiksi Flightradar24-palvelun avulla kuka tahansa voi seurata lentoliikennettä ympäri maailmaa, jos ilma-alus jakaa paikkatietonsa.
– Näitä ei ollut kenelläkään kolme vuosikymmentä sitten. Meillä on entistä enemmän valmiuksia viestiä suorituskyvystä lähes reaaliaikaisesti. Jossakin kriisissä Puolustusvoimat voisi varmaan tiedottaa, että osasto on lähtenyt Santahaminasta, mutta epäilen, että someen tulisi tavallisilta kansalaisiltakin videoita, kun Pasit liikkuvat keskustaan päin.
Konsepti vanha, toteutus uusi
Kaikki eivät tietysti seuraa maanpuolustusuutisia tai sosiaalisen median päivityksiä tuoreesta sotakalustosta aktiivisesti. Vaikka suora viestintä ei tavoita kaikkia kansalaisia, silti hyvin suuri osa kansasta saa jonkinlaista tietoa uudesta kalustosta epäsuorasti.
Esimerkiksi itsenäisyyspäivänä televisio voi olla taustalla auki, kun perhe valmistelee juhlallisuuksia. Ruudussa näkyy uusi K9 Thunder, joka on hankittu Etelä-Koreasta. Näin tieto välittyy jokaiselle huoneessa olevalle, vaikkei kukaan heistä varsinaisesti seuraa lähetystä.
– Henkilöt, jotka eivät mene somessa katsomaan Combat Camera -videoita, saavat päivityksen ja toteavat, että “ahaa, uutta kamaa, jota näköjään osataan käyttää: Hyvä juttu”. Ja sitten he keskittyvät normaaliin elämäänsä.
Uuden teknologian myötä tieto sotakalustosta jää myös talteen paremmin kuin koskaan. Asiasta kiinnostuneet löytävät tiedon jonain tiettynä vuotena järjestetystä lentonäytöksestä googlaamalla muutamassa sekunnissa. Samalla väärä tieto ja propaganda leviävät paremmin kuin koskaan.
Myös Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikkaa tutkiva Salonius-Pasternak on nähnyt lukemattoman määrän yhdysvaltalaisia uutisartikkeleita, joissa kirjoitetaan esimerkiksi Venäjän voittamattomasta sotakalustosta, joka tulee radikaalisti muuttamaan voimatasapainon Euroopassa.
Näistä useimmat voi kuitata pötypuheena, mutta viestintä on hänen mielestään silti taitavaa. Antamalla rakennusainekset klikkiotsikoihin, suurvalta voi onnistuneesti saada sotilaallisen suorituskykynsä näyttämään suurelle yleisölle huomattavasti korkeammalta kuin mitä se todellisuudessa on.
– Esimerkiksi Venäjän hypersoonisten ohjusten luomaa uhkasta kirjoitetaan, mutta samalla he eivät ole saaneet ensimmäistäkään toimimaan kunnon kokeessa. Tässä huomaa, että kehittyvä mediailmapiiri luo paineen kirjoittaa juttu, johon laitetaan otsikko, joka on klikkimagneetti.
Edellä mainitut tavat näyttää sotilaallista suorituskykyä suurelle yleiselle havainnollistavat, kuinka sotilaallinen pullistelu on konseptina vanha, mutta sen toteutustavat ovat uudistuneet teknologian mukana.
Salonius-Pasternakin mukaan ennen vanhaa esimerkiksi Neuvostoliitossa täysin sama konsepti toteutettiin marssittamalla Punaiselle torille samat ohjukset useampaan kertaan niin, että uudelle kierrokselle niiden kylkeen maalattiin uusi numero. Näin yleisölle näytti siltä, että ohjuksia oli enemmän kuin niitä todellisuudessa oli.
Henkilökohtaiset varusteet ratkaisevat
Salonius-Pasternak näkee uskottavan kaluston vahvistavan maanpuolustustahtoa. Suurien sotakoneiden lisäksi myös sotilaiden henkilökohtaisten varusteiden täytyy olla uskottavia. Vain murto-osa varusmiehistä pääsee tankin kyytiin ja moni ei ole edes nähnyt sellaista. Sen sijaan jokainen varusmies syö samanlaisesta pakista ja käyttää muutenkin pääasiassa samoja varusteita.
– Jos katsoo kantolaitteita, ballistisia suojia, radioiden määrää – mitä tahansa lähes joka varusmiehelle ja reserviläiselle tuttua asiaa – se alleviivaa sitä, että kamaa on ja se on tarpeeksi laadukasta, verrattuna kansalaisten käsitykseen muiden maiden kamoista.
Kun Puolustusvoimat huolehtii varusmiesten jokapäiväisten varusteiden laadusta, sekä varusmiehille että kotiväelle välittyy viesti, että näillä varusteilla on menestyksekäs puolustustaistelu on mahdollista. Salonius-Pasternak uskoo tällä olevan merkitystä, sillä vuosittain kymmenet tuhannet varusmiehet ja reserviläiset jakavat kokemuksiaan Puolustusvoimien tarjoamista varusteista.
– Eli aina ollaan suuremmassa määrässä kansalaisia, jotka kuulevat siitä. Kun luotettu henkilö kertoo omia näkemyksiään, se on paljon vahvempaa kuin Puolustusvoimien tiedote siitä, että varusteet ovat hyvällä tolalla. Puolustusvoimien sana ei merkitse mitään, jos varusmies tulee kotiin ja sanoo varusteiden olevan surkeat.
Sosiaalinen media on kasvattanut kokemusten jakamisen piiriä. Internetin välityksellä varusmiehet voivat vertailla kokemuksia Puolustusvoimien varusteista keskenään sekä muiden maiden joukkojen varusteisiin omasta tuvasta käsin.
Yksi suuri mutta
Kansalaisten myönteinen mielikuva Puolustusvoimien materiaaleista kertoo Salonius-Pasternakin mukaan järjestelmästä, joka ainakin yrittää huolehtia varusmiehistä ja järjestää heille varusteet, joissa kelpaa ryynätä. Tämä vahvistaa Puolustusvoimien sotilaallista uskottavuutta.
Salonius-Pasternakin mukaan edessä on silti ainakin yksi suuri kysymys, joka voi pistää kapuloita rattaisiin, murentaen sekä uskottavuutta että maanpuolustustahtoa. Asevelvollisuuden tasa-arvoisuus huolettaa yhä useampia.
– Kyselyiden perusteella tämä on yksi suuri mutta etenkin nuoremmalla sukupolvella ja kansanedustajilla. Tämä ei silti ole vielä heikentänyt viestiä: Ei jengi istu katsomassa itsenäisyyspäivän paraatia ja pidä koko juttua surkeana, koska miehiä näkyy enemmän kuin naisia.
Jos asevelvollisuusjärjestelmää ei muuteta samassa tahdissa kuin yhteiskunta ja kansalaisten odotukset muuttuvat, voi kokemus maanpuolustuksen epätasa-arvoisuudesta vaikuttaa kielteisesti Puolustusvoimien uskottavuuteen.
– Vähän kuin Suomi lähtisi itsenäisyyspäivän paraatiin hevosilla eikä tankeilla.
