[adinserter name="deskari banneri etusivu"]

Politiikka-Suomi: “Olette tehneet otuksista ihmisiä”

Teksti: Aurora Kuusisto
Kuvat: Jukka Lintinen / Yle, Pentti Hokkanen

Yleisradion uusi politiikkaa läpileikkaava tv-sarja Politiikka-Suomi esitteli suomalaisille kokonaan uuden puolen politiikasta ja sen tekemisestä. Mutta kuinka poliitikoiden kuoren sisältä kaivettiin esiin ihminen?

Yleisradio on viime vuosina näyttänyt osana ohjelmistoaan monenlaisia Suomea eri näkökulmista tarkastelevia tv-sarjoja. Urheilu-Suomi, Rock-Suomi ja Iskelmä-Suomi ovat pyörineet tv-ruuduissamme ilahduttamassa eri-ikäisiä katsojia. 

Kuitenkin uusin, Suomen poliittista historiaa läpileikkaava Politiikka-Suomi tuntuu räjäyttäneen Ylen Suomi-sarjojen potin. Sarjassa käsiteltävät aiheet soljuvat poliittisten kohujen ja tapahtumien välillä, kuitenkaan unohtamatta perimmäistä kysymystä siitä, että mistä politiikka oikeastaan saa alkunsa. Sarjaa on ollut tekemässä kymmenet ja kymmenet, ellei sadatkin politiikan konkarit, toimittajat ja tv-tuotannon ammattilaiset, jotka yhdessä saivat luotua Politiikka-Suomesta katsojia koukuttavan kokonaisuuden.

(MAINOS - teksti jatkuu alla)[adinserter block="4"]

Mutta miten tällainen sarja ylipäätään päädyttiin tekemään? 

Pitkän linjan muusikko ja radiotoimittaja Pekka Laine on yksi Politiikka-Suomen käsikirjoittajista. Aikaisempien Suomi-sarjojen tuotannoissa mukana ollut Laine kertoo sarjan tekemisen alkutilanteen liittyvän pitkälti pohdintoon siitä, että millainen Suomi oikeastaan on.

– Aluksi mietimme, että minkälainen tämä maa on. Minkälaisia suomalaiset ovat? Mikä voisi olla sellainen aihe, jolla voitaisiin piirtää isoa ilmakuvaa Suomen lähihistoriasta? Laine erittelee.

Jossain vaiheessa toimittajaporukka Ylen uutistoimituksesta esitti Politiikka-Suomen tekijätiimille ajatuksen, että voisiko politiikkaa käsitellä muiden Suomi-sarjojen tyylillä.

– Tartuimme haasteeseen, se oli juuri sitä mitä olimme metsästäneet.

Puhtaalta pyödältä kohti tuotantoa

Politiikka-Suomi -projekti polkaistiin käyntiin vuonna 2019, kun Urheilu-Suomi oli saatu paketoitua, ja osoittautunut onnistuneeksi tv-sarjaksi. 

Politiikan sisäisten aihepiirien keskuudesta täytyi kuitenkin rajata tietyt tapahtumat ja teemat, joita sarjassa tultaisiin käsittelemään, eikä niiden valitseminen ollut mikään helppo tehtävä. 

– Mietimme todella paljon sitä, miten saisimme tv-sarjan eroamaan jotenkin siitä politiikan esitystavasta, jota seuraamme päivittäin uutismedioista, Laine kertoo.

Se, minkälaisia tarinat ja näkökulmat tulivat sarjassa olemaan, oli kovan ajatusjumppauksen takana ennen kuin palikat alkoivat loksahdella paikoilleen.

– Meidän tekijöiden tausta on erilainen; emme ole politiikan toimittajia, ja tulemme näkökulminemme selkeästi politiikan ulkopuolelta. Osittain se on hyväkin asia, osittain olemme ”hoo moilasia”.

Laine perustelee sarjan tekemisen politiikan ulkopuolisena toimijana olevan hyvä asia esimerkiksi siksi, että “tyhmien kysymysten” seasta löytyy toisaalta monia olennaisuuksia. Eräs ydinkysymys, jonka pohjalle useampi Politiikka-Suomen jakso rakentuu, on se, että miksi poliitikot ovat alun pitäen lähteneet politiikkaan.

– Tällaisia kysymyksiä ei esitetä poliitikoille esimerkiksi A-studiossa, hän pohtii. 

Ovatko ne edes ihmisiä?

Mutta miksi juuri politiikka? Politiikkaa käsitellään yleensä niin kuin kaikki olisi tärkeätä. 

– Meidän piti miettiä myös, että mikä on kiinnostavaa.

Seuraamme loputonta uutisvirtaa; aina on hallitusneuvottelut, oppositio tekee välikysymyksen. Politiikassa sattuu ja tapahtuu jatkuvalla syötöllä. Tärkeitä henkilöitä on paljon, ja vastaus kysymykseen “miksi politiikka on tärkeää?” tuntuu olevan se, että asialista on loputon.

Laine kertoo, että politiikka on yksi syy sille, miten Suomesta on ylipäätään tullut nykyisen kaltainen.

– Erilaiset sukupolvet piirtävät omaa tarinaansa, ja yksi meidän ratkaistavissa oleva asia on, että miten historiassa käsitellään poliittisia ongelmia, Laine sanoo.

Yksi sarjan jaksoista kulkee nimellä “Maailmanparantajat.” Siinä käydään läpi konkaripoliitikkojen, kuten Ben Zyskowiczin, Riikka Purran ja Li Anderssonin nuoruuden vaiheita poliittiseen heräämiseen asti. Leinon mielestä tällainen tarinankerronta on kaikista kiinnostavinta, sillä se on yksi tapa näyttää kylmäkiskoisista televisioväittelijöistä inhimillisempi kuva.

– Voin sanoa ihan suoraan, että en itse ole koskaan miettinyt, mikä sellaisen henkilön kuin Päivi Räsäsen tausta on. En tiennyt mistä hän on kotoisin, tai että hän on joskus kouluaikoinaan syönyt isänsä metsästämästä teerenlihasta tehtyjä voileipiä koulussa, hän sanoo.

Laineen mukaan poliitikkojen taustojen valottaminen voikin parhaimmassa tapauksessa saada katsojissa aikaan sen, että poliitikko näyttäytyy katsojan silmissä ihmisenä. 

– Muistan yhdenkin palautteen, jossa sanottiin, että “olette tehneet otuksista ihmisiä”, ja se jäi todella hyvin mieleeni. Otus on ikään kuin se roolissa oleva poliitikko, josta ihminen väistämättäkin ajattelee, että ovatko nuo edes ihmisiä, kun ne puhuvat noiden tiettyjen roolien takaa, Laine pohtii. 

Ei perinteinen konekiväärihaastattelu

Politiikka-Suomen ohjaaja Antti Leino kertoo, että käsikirjoitus- ja kuvausvaiheessa tehtiin tietoinen valinta asettaa eri poliittisten suuntausten edustajat samalle viivalle. Siinä oikeastaan piileekin sarjan todellinen suola, sillä kameroiden eteen ei istutettu syntipukkeja tai pyhimyksiä, vaan ihmisiä. 

– Me annoimme heidän tuoda omat totuutensa esiin, ja katsoja saa sitten itse päättää, että onko samaa mieltä vai ajatteleeko eri tavalla asioista. Jos se saa ihmisen jakson katsomisen jälkeen muuttamaan näkemyksiään johonkin suuntaan, niin se ei ole välttämättä ollenkaan huono juttu, Leino sanoo. 

Itse haastattelutilanteita Leino kuvaa alun jäykkyyksien jälkeen vapautuneiksi.

– Muuri piti saada murrettua haastattelijan ja haastateltavan väliltä. Se ei ollut kaikkien kohdalla helppoa, sillä tilanne oli aika monelle haasteltavalle uudenlainen. 

Käsikirjoittaja Pekka Laine on samoilla linjoilla Leinon kanssa haastattelutilanteiden tunnelmasta.
– Korostimme haastateltaville etukäteen, että tämä on eri kuin se kriittinen konekiväärihaastattelu jossain televisiolähetyksessä. Halusimme saada haastateltavat puhumaan rauhassa ja rentoutumaan.

Tunne elää sanojen välissä”

Sitten mennään syvään päätyyn, eli siihen, mikä on sarjan todellinen viesti katsojille. 

Laine pohtii, että kaikista vaikuttavin elementti koko tuotannossa tuli esiin sen kautta, mitä ei sanottu suoraan ääneen, vaan mikä katsojien täytyi itse lukea rivien välistä.

– Ihmiset ovat tarttuneet voimakkaasti siihen, että nämä tyypit jotka puhuvat aina tiukkoja faktoja ja numeroita, ovatkin yhtäkkiä kokonaisvaltaisesti läsnä. Se tunne elää usein sanojen välissä, ei niinkää asiasisällössä.

Laine painottaa, että monesti tunteisiin vetoavissa tuotannoissa itse käsiteltävä asia on oikeastaan jossain muussa kuin siinä tiedossa, mitä kerrotaan.

– Ihmiset eivät itsekään sitä täysin hahmota, että kokonaisvaltainen läsnäolo onkin paljon valaisevampaa. Se, kun joku ei sanokaan mitään, joku nauraa tai on silminnähden liikuttunut. Tavassa, millä ihminen kertoo asian. Se on yleensä siellä rivien välissä, hän kuvailee. 

“Eivät merikapteenitkaan tyynessä säässä kasva”

Politiikka-Suomessa haastateltavana ollut puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) toteaa sarjan tekemisen olleen vaativa, joskin kokonaisuutena miellyttävä kokemus.

– Perushaastattelun lisäksi siihen kuului tunnelmakuvien tallentaminen. Mieleenjäävä kohtaus oli esimerkiksi kotikulmieni Roadstar-grillillä kuvattu kohtaus. Paikalle oli tuotu valtava kuvausryhmä seuraamaan, kun tilasin grilliltä hampurilaisen ja söin sen. Ohjelman tekoon oli todella panostettu paljon ja monin tavoin, Kaikkonen muistelee. 

Kaikkonen painottaa, että haastattelu oli intensiivinen kokemus, jonka tekemiseen panostettiin aikaa.

– Kyseessä oli todellinen syvähaastattelu. Se kesti varmaan lähes kolme tuntia putkeen, ja kamera oli päällä koko ajan. En muista vastaavassa olleeni, hän kertoo. 

Itse haastattelutilannetta Kaikkonen kuvaa rauhalliseksi, ja haastattelua pohjustettiin ennen niiden toimeenpanoa melko hyvin. Poliitikoilta vaadittiin oman poliittisen uran reflektointia pitkästikin. Kaikkonen kuvaa muisteloiden sujuneen omalta osaltaan hyvin.

– Poliittiseen uraani on mahtunut paljon, siinä on ollut ylä- ja alamäkensä. Olen sinut sen kaiken kanssa, joten erilaisten hetkien muisteleminen onnistuu kyllä. Ajattelen niin, että elämä opettaa, eivätkä parhaat merikapteenitkaan tyynessä säässä kasva.
Kaikkonen kertoo kuitenkin mieluiten katsovansa eteenpäin, rakentaen samalla parempaa ja turvallista Suomea.

– Ajattelen niin, että annettavaakin minulla voisi vielä olla. Siksi olen valmis jatkamaan, mutta jatko näissä hommissa on aina äänestäjien käsissä. Ja hyvä niin. 

Haastattelutilanteissa Politiikka-Suomen tekijät kuvailivat poliitikoista olleen vaikeaa kuoria ‘’ihminen otuksen sisältä’’. Kaikkonen itse yrittää elää niin, että hän ei olisi kaksi eri ihmistä roolista riippuen. Toisaalta hän on joutunut tietoisesti rajaamaan yksityiselämän kuulumiset julkisuudesta pois.

– Suojaan sillä läheisiäni, ehkä itseänikin, Kaikkonen pohtii. 

Politiikka-Suomessa taidettiin kuitenkin nähdä se ”rennompi” Antti. 

– Haastattelu kesti niin pitkään, että useimmissa tapauksissa ihminen tuli politiikan kulissien takaa esiin. Varmaan niin minäkin. 

Kuka?

Pekka Laine
Syntynyt 1966
Muusikko ja radiotoimittaja

Vaikuttanut vuonna 1994 perustetussa Hypnomen-yhtyeessä

Ollut mukana tekemässä Ylen Suomi-sarjoja, kuten Iskelmä-Suomi, Rock-Suomi ja Klassinen Suomi. Viimeisimpänä suomalaista politiikkaa läpileikkaava Politiikka-Suomi. 

Lähde: Wikipedia.org

Kommentoi

[adinserter name="deskari banneri etusivu"]

Samankaltaisia juttuta